31.08.2023 Hannoveryhdistyksen laatuarvostelu, HANN-I
Kromi haki vielä yhden sulan hattuunsa rotuyhdistyksen laatuarvostelusta, ja se palkittiinkin hienosti ensimmäisellä palkinnolla sekä tilaisuuden korkeimmilla pisteillä. Kromi esiintyi tilaisuudessa itsevarmasti ja reippaasti, eikä sen kanssa tarvinnut säätää yhtään mitään ylimääräistä. Kyllä omistaja sai taas olla niin kovin ylpeä ♡
8 + 22 + 12 + 40 + 39 = 121 p. HANN-I

30.06.2022 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, KRJ-I
Parin kuukauden tauon jälkeen oli taas aika kärrätä hevosia kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, ja hienostihan siellä meni tälläkin kertaa. Kaikki kolme, Kromi, Mini ja Miro, palkittiin ykköspalkinnoin ja jokainen keräsi hienon pistesaaliin. Kromin yhteispisteet olivat 111,5 mikä oli koko päivän paras tulos. Pisteet koostuivat 9,5 (rakenne) + 44 (kilpailupisteet) + 23 (suku) + 20 (jälkeläiset) + 15 (lisäpisteet).

09.05.2022 Tilannekatsaus ja Hannaby Hanami Week, kirjoittanut omistaja
Kromi sai kisauransa pakettiin viimevuoden loppupuolella, mutta tänä vuonna olemme vielä kierrelleet satunnaisia Cup-kilpailuja. Maaliskuussa nappasimme intermediatesta niin hienosti ykkössijan, että päädyin ilmoittamaan Kromin sitten mukaan Hannaby Hanami Weekille Ruotsiin, jonne olimme lähdössä useamman hevosen ja ratsastajan voimin. Toinen kouluratsu, Mini, oli päätetty ottaa Amaran ratsuksi jo aiemmin, mutta viimehetkillä listalle lisättiin myös Kromi, alustavasti kahteen luokkaan ja jos lauantain luokassa menisi hyvin, myös sunnuntaina päästäisiin radalle. Huhtikuussa treenattiinkin sitten kovasti, ja toukokuun alussa hevoset pakattiin autoon. Markarydissa vietettiinkin sitten koko viikko, ja koska GP-kouluhevosten stratit olivat vasta loppuviikosta, Amara liikutti sekä Kromia että Miniä päivittäin minun ahkeroidessa kipailuissa muiden hevosten kanssa.

Viimein koitti perjantai ja pääsin keskittymään vain kouluratsastukseen Kromin kanssa. Perjantaina kilpailimme intermediate II -luokassa ja Kromi tuntui aika tahmealta. Amara oli viikon aikana harmitellut Kromin vähän hidasta liikkumista, mutta koska torstaina illalla ori tuntui minun kanssa ihan hyvältä, päätin startata perjantaina. Saimme luokasta tulokseksi 69,702% ja sijoituimme 11/26, mutta fiilis jäi vähän vaisuksi.
Lauantaina hyppäsin ensin esteGP-karsintaluokan ja illalla osallistuimme Kromin kanssa kouluGP-karsintaluokkaan. Aksun kanssa emme päässeet esteillä jatkamaan sunnuntain finaaliin harmittavien puomivirheiden vuoksi, ja sen tuloksen myötä odotukseni eivät olleet kovin korkealla Kromin suoritusta kohtaan. Mutta mitä vielä! Grand Prix -tasoisessa luokassa sijoituimme 17/48 prosentein 73,237% ja tiemme jatkuisi finaaliin. Kromi tuntui lauantaina paremmalta ja oli muutenkin enemmän oma itsensä.
Sunnuntaina pääsin taas keskittymään pelkästään Kromiin. Verryttelimme huolella ja huolehdin orin juomisesta ekstrahyvin. Pääsin myös jännittämään estekentän laidalle, sillä Oliver oli Dracon kanssa päässyt estefinaaliin. Uusinnan aikavirheiden takia sijoitusta ei tullut esteiltä, joten lähdimme metsästämään sitä Kromin kanssa viikon viimeiseen luokkaan. Ja kova suoritus me tehtiinkin! Kuudentena lähtenyt ratsukko teki hirmuisen kovan suorituksen huippuprosentein 86,361%, ja kun me lähdimme kahdeksantena, olivat paineet aika kovat. Ihan samaan emme yltäneet, mutta hienot prosentit mekin nappasimme - 85,817% !! Pääsimme sillä toiselle sijalle ja siellä me pysyttiinkin sitten ihan loppuun saakka. Palkintojenjaossa saatoin ehkä ihan vähän herkistyä, sillä Kromi oli suorittanut kanssani upeasti. Oli ilo omistaa tälläinen hevonen!

Tulevaisuudensuunnitelmana Kromin kanssa on lähteä käymään kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa ja ehkäpä myös rotulaatiksessa. Saksalainen tuttuni on kovasti myös kysellyt, saisiko hän Kromista kisakaverin itselleen, joten pitää harkita, lähtisikö ori laatuarvosteluiden jälkeen vielä jatkamaan uraansa matalammalla tasolla. Hieno hevonenhan Kromi on, ja siitä olisi ihanaa jättää varsa kotiinkin, mutta juuri nyt se ei tunnu ajankohtaiselta. Onneksi Kromilla on toivon mukaan vielä paljon vuosia jäljellä! (385 sanaa)

14.01.2022 Puuhailua maastakäsin, kirjoittanut Veera R.
Olin ajelemassa juuri kohti Mangoviaa, jossa tarkoituksenani oli ratsastaa läpi Naellan hannoverori Kromi. Matkalla kuitenkin puhelimeni piippasi tavalla, jonka tunnistin viestiäänekseni. Kaivoin heti puhelimen taskustani ja - vastoin tapojani tietenkin – katsoin heti, että kuka minua kaipasi. Naellahan se sieltä laittoi viestiä, joka kuului näin:
”Hei Veera! Anteeks myöhäinen ilmoitus, mut Kromilla ei voikaan ratsastaa tänään! Se on ollu hieman jumissa selästään, mutta voisitko vaikka juoksuttaa sen kahdel ohjal? Muistelen et seki suju sulta ihan ok. Ei mitää hajua mihin tytöt on laittanu juoksutusvyön, mut pistä sille satula ja siitä ohjat. Anteeks viel hirveesti! Mun on pakko, siis ihan pakko, lähtee hoitaa asioita kaupungille kun olen sopinut pari tapaamista, mut sä pärjäät varmasti yksinkin siellä.”

Saatoin hieman huokaista pettymyksestä – olin niin toivonut pääseväni pitkästä aikaa kunnon puoliverisen kyydistä nauttimaa, mutta minkäs sille voi. Hevosen terveys menee tietenkin etusijalle, toisella sijalla on sitten aina hevosen omistajan tahto siitä, mitä hänen hevosensa kanssa tehdään. Naella oli ehkä osannut arvata, että olisin saattanut perua tuloni, jos olisin aiemmin tietänyt, että saan ihan omilla jaloillani kävellä tänään, joten parempi ehkä näin.

Popitin radion tahdissa suurimman osan matkasta, mutta ollessani lähes tallin pihassa väänsin volumet nollille, koska en kehtaa hevosten lähellä pitää radiota lainkaan autossa päällä – ihan kun ne pientä basson jytkettä nyt säikähtäisi, jos alettaisiin vielä meikäläisen ajotyyliä tarkastelemaan. Senkin tosin koitin pitää fiksuna liikkuessani tallialueella. Pistin passatin parkkiin, nappasin pipon päähän ja hanskat käteen, iskin avaimet hanskalokeroon ja painelin talliin. Kello oli kymmenen ja tallissa oli hiljaista. Ainoastaan muutama hevonen oli sisällä – ilmeisesti sellaiset mitkä oli jo aikaisin aamusta liikutettu ja nyt kuivattelemassa hikiään. Näiden lisäksi sisällä oli myös Kromi, jolla oli vielä tukko heiniä syömättä. Ori oli selkeästi tympääntynyt siitä, että sen päivärutiinit oli pilalla sen jouduttua olemaan näin pitkään sisällä odottelemassa ja se hirnahtikin käskevästi minulle huomatessaan saapumiseni. Pahoittelin sille, että eka työt ja sitten huvi.

Kaivelin varustehuoneesta esille käytävälle Kromin satulan, suitset, suojat, yhden ylimääräisen jalustinhihnan ja kaksi liinaa. Hevosten harjapakit löytyivätkin käytävän varrelta tovin ihmeteltyäni, mikseivät ne ole varustehuoneessa. Ihan kun eivät selkeämmällä paikalla olisikaan voineet olla, mutta putkinäköinen kun olen, niin en niitä heti hiffannut. Kromi oli tällä välin saanut syötyä heinän jämänsä, joten seuraavaksi talutin sen riimustaan käytävälle kiinni. Ori oli kohtalaisen siisti, joten paljoa sitä ei tarvinnut sukia, eikä kavioissakaan ollut juuri puhdistettavaa. Kromi sai suojat joka jalkaan. Seuraavaksi satuloin orin, laskin jalustimet ja kiinnitin ne jalustinhihnalla mahan ali toisiinsa. Tässä kohtaa tajusin unohtaneeni juoksutusraipan, joten lähdin vielä sitä metsästämään ennen suitsien laittoa. Kaiken ollessa valmista lähdimme maneesiin.

Maneesissa talutin Kromia eka pari kierrosta ympäri maneesia, jottei se keksisi nähdä nurkissa mörköjä. Tämän jälkeen asettelin kummatkin liinat jalustimista läpi kiinni kuolaimiin ja aloin ohjaamaan sitä ympyrälle. Kromi hieman reagoi takajalkoihinsa osuvaan ulko-ohjaan, mutta pyysin sitä kulkemaan vain reippaasti eteenpäin, emmekä jääneet jumiutumaan tähän ongelmaan, jolloin se unohtikin pian säpsyilynsä. Teimme Kromin kanssa hyvin paljon perustyöskentelyä liinassa. Ravi – pysähdys – peruutus – ravi – tehtävä oli tänään lempparimme. Ihan perussiirtymisetkin olivat paljon tapetilla tänään ja hain niissä orin kanssa lähinnä rentoutta, mutta täsmällisyyttä. Juoksutin Kromia noin puolituntia ympyrällä, mutta päälle tulivat vielä kävelyt vierellä, joten yhteensä puuhastelimme maneesissa noin 45 minuuttia.

Kromi hikosi yllättävän paljon juoksutuksessa, joten jouduin ikäväkseni orille kertomaan, että sisään on vielä toviksi jäätävä – ehkä joku myöhemmin sen ulos laittaisi, mutta minä en hikistä kaveria raaski ulos pistää. Tästä syystä harjasinkin siltä vain karvat suoraksi ja puin päälle kaksi fleeceloimea ennen karsinaan laittoa. Huuhtelin hyvin orin kuolaimet ja satulavyön ja palautin ne sekä muut tarvikkeet omille paikoilleen. Löysin rehuhuoneesta porkkanapussin, josta kävin pari porkkanan palaa heittämässä orille vielä kuppiin ennen lähtöäni. Kiitin oria näin mukavasta tuokiostamme, vaikka ratsastamaan en päässytkään tällä kertaa. (593 sanaa)

20.07.2021 Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus, KV-II
Rakenne: 8, Laukka: 3, Ravi: 1, Käynti: 5, Ratsastettavuus: 3, Lisäpisteet: 9, Suku: 10.5
Yhteensä: 39.5p, KV-II

22.5.2021 Saapuminen Suomeen, kirjoittanut omistaja
Nojailin hevosauton kylkeen aurinkoisessa, mutta varsin tuulisessa satamassa ja odotin, että juuri äsken Saksasta saapuneesta laivasta aloitettaisiin purkamaan autoja. Laivassa oli nimittäin kaksi uutta ostostani, esteponitamma ja kouluori, jotka pääsisivät tänään uuteen kotiinsa. Pian ensimmäiset autot ajoivat ulos laivasta ja muutaman minuutin päästä näin saksalaisen tuttuni hevosauton jonottamassa vuoroaan. Tapaamispaikkamme oli sovittu satama-alueen rauhalliseen osaan ja hetken päästä valkoinen pieni kuorma-auto kaartoi paikalle. Huolellisen pysäköinnin jälkeen ulos hyppäsi vaalea mies, jota kiirehdin kättelemään. "Hey Louis, so nice to see you!" huudahdin ja mies hymyili vastaten tervehdykseeni. "Both of horses have been very good travellers. We had two pitstops in Germany before the ship and they are lovely persons. Especially the sire, that mare is, umm, full of energy but so kind." Louis kuvaili samalla kun lähti avaamaan hevosauton ovea. Satama oli hiljentynyt jo sen verran, että oli luultavasti turvallista ottaa kaksikko jo hetkeksi jaloittelemaan. Sähköisen lastaussillan avautuessa silmiini kihosivat melkein kyyneleet ihan silkasta jännityksestä.

Louis kehotti minua tulemaan autoon ja ottamaan ponitamman ulos ensimmäisenä. Harmahtava tamma peruutti kyydistä pois varsin rauhallisesti, mutta heti saatuaan kaikki jalat tukevasti maahan, se hirnui korviavihlovan kovalla äänellä, johon puoliveriori tietysti vastasi. Pian molemmat hevoset oli saatu ulos ja talutimme niitä autojen läheisyydessä muutaman kierroksen. "Have you gave them nicknames already?" Louis kysyi hetken kuluttua katsellessaan tummanruunikkoa oria, joka oli pysähtynyt tuijottamaan horisontissa liikkuvaa laivaa. "This pony is called Riena and it is called Kromi. It means chrome metal in Finnish." vastasin miehelle. Tämä yritti lausua nimiä perässäni, mutta se kuulosti lähinnä huvittavalta. Nauraen aloimme lastata Kromia ja Rienaa minun hevosautooni. Molemmat lastautuivat aika näppärästi eikä kummallekaan matkustusseura tuntunut olevan ongelma. Onnistuneen lastauksen päätteeksi tarkistimme kaikki kiinnitykset ja heinäverkot ja lopuksi suljimme ovet. Hain vielä Louiksen autosta muutamia rekisteripapereita ja kiitin miestä vielä kovasti avusta. Sitten oli minun ja uusien ostosten aika lähteä ajelemaan kotia kohti. (301 sanaa)