20.02.2021 Match Show Röllimetsässä, tuomarina Iina -- Isot ponit 9/10
"Ainutlaatuinen väritys, hauska päämerkki. Kiiltävä ja näyttävä karvapeite. Rodulle tyypillinen runko ja linjat. Siro ja ilmeikäs pää. Lempeät ja ihanan tummat silmät. Liidokkaat, loisteliaat liikkeet. Suhtautuu esittelijäänsä kunnioituksella ja pyrkii säilyttämään häneen kontaktin askellajien esittelyn aikana. Kaikin puolin reipas ja pirteä ori!"

06.02.2021 Pakkaspäivän maastoestetreenit, kirjoittanut omistaja
Bisse oli nauttimassa kauniista auringonpaisteessa tarhan vesisaavin vieressä kun menin hakemaan sitä ratsastusta varten talliin. Yleensä niin innoissaan töihinlähtevä ruunivoikko vastusteli hieman liikkumista riimunnarun päässä, mutta kun kerroin että lähdemme maastoon emmekä hukkaa tätä upeaa keliä maneesissa, ori tuntui ymmärtävän ja seurasi minua talliin ihan kiltisti. Laitoin Bissen valmiiksi pesupaikalla ja kovin kauaa siinä ei mennytkään, sillä hevosen kiiltävä karva ei paljoa harjausta tarvinnut ja olin hakenut kaikki varusteet jo valmiiksi pesupaikan läheisyyteen. Viimeisenä heitin orin lautasten päälle fleecevuorisen heijastinratsastusloimen ja kun minullakin oli tarpeeksi päällä, pääsimme lähtemään ulos.

Suuntasimme tallipihasta autotien toisella puolella olevalle lumen peittämälle hiekkatielle. Aurinko pilkotti puiden välistä kävelessämme hiljaisessa metsässä ja ratsuni tuntui rentoutuvan jokaisella askeleella. Etenimme käynnissä vajaan kymmenminuuttisen ja siirsin Bissen sitten raviin. Ori pärskähteli innostuneesti ja olisi halunnut laukatakin, mutta annoin sen tyytyä reippaaseen raviin tässä vaiheessa. Hieman ennen risteystä siirsin Bissen takaisin käyntiin ja risteyksestä käännyimme maastoesteradalle vievälle polulle. Bisse selkeästi tiesi minne olimme menossa ja jouduinkin pidättelemään sitä ihan kunnolla ettei ori olisi ryöstänyt laukalle.

Jouduimme ottamaan ennen maastoestepellon reunaa pienen keskustelutuokion Bissen menohaluista, mutta kun ori näki ensimmäisen tukin auratun suoran päässä, luovutin ja päästin Bissen laukkaan. Tukilla ei ollut korkeutta kuin 60 senttiä ja innokas Bisse tuntui lentävän sen ylitse suurella ilmavaralla. Pidätin Bissen raviin esteen jälkeen ja ohjasin sen ravaamaan tukin ohitse takaisin pellon reunaan. Hevonen oli selkeästi saanut purettua jo vähän innostustaan, mutta toinen ja vielä kolmaskin hyppy pienelle esteelle olivat suuria ja näyttäviä. Verryttelyhyppyjen jälkeen jatkoimme matkaa kapeille nuolenkärki-esteille ja korkeammalle tukille, joille Bisse joutui vähän rauhoittamaan menoaan, jotta askeleet saatiin sopimaan ponnistuspaikoille. Ori hyppäsi hienosti eikä minun tarvinnut juurikaan puuttua hevosen tekemiseen. Sarjan välissä Bisse yritti vähän pidentää laukka-askelta, mutta koska tiesin varsin hyvin millaisella laukalla tästä välistä selvitään kunnialla, pidätin oria ja toinen este sujui hyvin. Hyppäsimme erilaisia maastoesteitä pellon reunassa ja hieman metsän puolella reilu puoli tuntia ja lähdimme sitten takaisin tallille loppuverrytellen ravissa.

Tallin pihassa tallityöntekijäni Kiira oli lakaisemassa tallin toimistohuoneen oven edustaa, kun saavuimme paikalle. Bissen hengitys oli tasaantunut hyvin jo maastossa käveltyjen loppukäyntien aikana, joten hyppäsin alas hevosen selästä, löysäsin satulavyötä ja rapsutin orin niskaa palkinnoksi hienosta treenistä. Bisse hamusi suuhunsa lunta, joten pyysin Kiiraa laittamaan orille mash-veden valmiiksi kun jäin vielä tarkistamaan hevosen jalat naarmujen varalta. Naarmuja tai haavoja ei löytynyt, joten menimme Kiiran perässä talliin. Bisse sai juomatarjoilunsa pesupaikalle kuten olin toivonutkin ja hörppi nestettä sangosta purkaessani varusteita sen päältä. Ratsastusloimen päällä oli hieman lunta ja puistellessani niitä pois orin vieressä, se säpsähti ja katsoi minua vähän järkyttyneenä, mutta jatkoi juomista pian. Pikaisen harjauksen jälkeen heitin Bissen selkään fleeceloimen ja hain pakkasesta kylmäsuojat, joihin käärin orin etujalat. Kiira lupasi huolehtia Bissestä siitä eteenpäin tarhaan asti jos lähtisin laittamaan päiväheiniä, mihin suostuin ja annettuani Bisselle taskustani löytyneen heppanamin, suuntasin täyttämään heinäkärryjä. (453 sanaa)

31.12.2020 Laukkamaasto Röllimetsässä, kirjoittanut Iina
Etenimme rauhallista tahtia käynnissä läpi valkean metsän. Metsän keskeltä erotti vain muutaman ratsun ratsastajineen. Valkoisesta metsästä hädin tuskin erottuva ruunivoikko oli vuorattu lämpimällä ratsastusloimella. Selässä kyyhöttävä ratsastaja puhalsi lämmintä ilmaa sormilleen pysyäkseen lämpimänä. Onneksi kauaa ei tarvinnut käynnissä hidastella, vaan pian maastossa etenevä ryhmä siirtyi raville. Ravissa ryhmärämä eteni vielä kohtuullisen rauhallisissa merkeissä, mutta kun porukka viimein lähti etenemään laukassa, oli meno hieman toista. Bisse kaahasi Naella selässään ruunikonkirjavan tamman vierelle. Onneksi ori malttoi mielensä, ja Naellan ärähtäessä siirtyi takaisin letkan jatkeeksi. Ryhmän hidastaessa takaisin raville meinasi Bisse puolestaan saada takaa yllättävän tuuppauksen, Narri nimisen issikan siirtyessä raville hieman hitaan puoleisesti. Takaisin tallille kävellessä Bisse malttoi kävellä rauhallisesti, joten Naella sai keskittyä raikkaasta pakkassäästä nauttimiseen ja lumessa narskuvien askelten kuulostelemiseen.

24.12.2020 VMRJ-tuotosluokka Cramptonissa, sijoitus 2/2
Tehtävänanto: Ennen lähtöä istut hevosen selässä tonttulakki päässä. Mikä on johdattanut teidät kyseiseen tilanteeseen? Mistä matkaratsastusharrastus on alkanut? Miten päädyitte jouluna Cramptoniin, Australian kesään?

Seisoimme Bissen kanssa meidän molempien ensimmäisten matkaratsastuskisojen starttiviivalla. Oli jouluaatto ja olimme matkustaneet Australiaan asti viettämään sitä kilpailuissa. Bisse oli juuri kääntynyt neljävuotiaaksi, joten pääsimme viimein aloittamaan sen matkaratsastusuran ja mikä olisikaan parempi paikka kuin aurinkoinen Crampton toisella puolella maapalloa? Laji oli kiinnostanut minua jo pitkään, mutta sopivan hevosen puutteessa en ollut ehtinyt vielä kokeilla sitä. Tai sopiva hevonen olisi varmasti löytynyt ties mistä, mutta rotuna ahaltekinhevonen oli myös ollut kiikarissa pitkään ja halusin kilpailla matkaratsastuksessa nimenomaan sellaisen kanssa. Treeniähän meillä oli takana vasta muutamista starteista maastoestekisoissa, mutta niiden lisäksi olimme maastoilleet kotona paljon ja uskoin meidän selviytyvän 15 kilometrin matkasta ainakin jotenkuten. Tämä oli meidän matkaratsastusharrastuksemme alku, mutta ennen maaliin saapumista en voinut tietää, miten se jatkuisi.

"Ytimekäs ja ajatuksia täynnä oleva pätkä! Ihan noin vain lähdetty Australian auringon alle nauttimaan joulun aikaan kilpailuista. Lisää treeniä nuorelle hevoselle ja tuulta purjeiden alle."