28.2.2022 Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu, KERJ-I
KERJ-I: 9,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 105,5p
Ilmoitin Horsman laatuarvosteluun aika extempore - orilla oli kaikki kunnossa, joten hetken mielijohteesta naputtelin sähköpostin ja kuun lopussa kimo kärrättiin näytille. Ja onneksi kärrättiin, sillä kotiintuomisena oli hienosti ykköspalkinto ja kukkakimppu! Koulu- ja esteratsastusjaoksien laatuarvostelut saavat vielä hetken odottaa, jotta Horsman toinen varsa Lenni ehtii kilpailuikään asti.

9.1.2022 Vaahterapolun avajaisviikonloppu, kirjoittanut Ira Rantalahti
Me aloitettiin Horsman kanssa uusi vuosi aika rytinällä. Lähdimme hyvällä porukalla käymään Vaahterapolun tallin avajaisviikonlopussa kisailemassa ja sain ratsukseni Horsman parin muun lisäksi. Lauantaina kilpailtiin kouluratsastuksen parissa ja olin valinnut meille luokaksi tällä kertaa pelkästään helpon A:n. Horsma oli jo verryttelyssä oikein hyvällä fiiliksellä ja niinpä liitelimme radalla niin hienosti, että prosenteiksi tuli 80,714. Nämä olivat omat ennätysprosenttini ja mikä parasta, ne siivittivät meidät luokan voittoon! En voinut olla hymyilemättä, kun kimo työhevosratsuni jätti hienot puoliveriset taakseen kunniakierroksella ja minä pääsin tuulettamaan ensimmäisenä.
Sunnuntaina jatkettiin rataesteillä, mikä meidän kohdallamme tarkoitti kahta luokkaa, tuttua metriä ja vielä minulle hieman vierasta metrikymppiä. Itkuhan siinä tuli, kun Horsma hyppäsi niin kivasti, että molemmilta radoilta saatiin nollat ja metrissä vielä niin nopeasti, että Horsman suitsiin kiinnitettiin sinivalkoinen ruusuke jo toista päivää putkeen. Metrikympin palkintojenjakoon pääsimme myös, sillä sijoituimme neljänsiksi. Odotan innolla kisakauden jatkumista, sillä Horsma on nyt selkeästi kisavireessä.

10.12.2021 Valmennusviikonlopun alku, kirjoittanut Sessa Saaristo
Koska minua ja Iraa ei oltu otettu mukaan (tai itseasiassa emme olleet halunneet lähteä) Ranskaan tai Britteihin kilpailureissuille, Ira oli saanut jotenkin ylipuhuttua Naellan päästämään meidät lähtemään Lappiin hyvänmielen valmennusreissuun Valokylän tallille. Oli Ira saanut minuakin suostutella kyllä hetken, sillä en ole millään tavalla valmennuksissakävijä vaan enemmän sunnuntaipuskailija ja viimeaikoina olen istunut paljon useammin kärryillä kuin satulassa. Naella ehdotti meille (tai ensin Iralle) reissukavereiksi Horsmaa ja Liinaa, minkä Ira hyväksyi ja antoi minun valita ensin, kumman kanssa haluaisin lähteä treenaamaan. Ratsastuskokemukseni huomioiden valitsin kiltin ja rauhallisen Horsman, vaikka olisin varmasti tullut myös juttuun ihan hyvin Liinan kanssa - tamman nuori ikä vain hieman jännitti.
Ajoimme Lappiin koko torstaipäivän ja olimme silti perillä vasta illan pimennyttyä. Matkalla oli satanut lunta ja ajokeli oli paikoin vähän huono, mutta onneksi meillä oli kuskina Iran isä, joka oli entisenä rekankuljettajana paras mahdollinen valinta. Hevoset pääsivät lyhyen jaloittelun jälkeen talliin, jossa hoidimme ne nopeasti ja heitimme yöheinät turvan eteen. Meidät ohjattiin Iran kanssa ystävällisesti sisälle iltapalapöytään ja aika pian sen jälkeen painuimme pehkuihin.

Perjantaina meidät oli Horsman kanssa sijoitettu päivän valmennusryhmään. Meillä oli luvassa Milla Moilasen kouluvalmennus maneesissa, joten minun ei onneksi tarvinnut paleltua kentällä - klipattuna Horsmakin varmasti arvosti lämmitettyä maneesia. Ira auttoi minua laittamaan Horsman valmiiksi, sillä hänen valmennuksensa olisi vasta illan ryhmässä. Saimme yhdessä varustettua hevosen aika nopeasti, joten lähdimme ulos hieman muita ryhmäläisiä aiemmin. Lounaaksi nautittu kermainen lohikeitto tuntui vatsassa kun kävelimme Horsman kanssa alkukäyntejä, joten Millan kysyessä hetken päästä, mitä haluaisimme tehdä, totesin heti että en kykenisi mihinkään kovin haastavaan. Nainen naurahti vastaukseksi ja saimme ohjeeksi aloittaa käynnissä hakemalla rehellisen asetuksen ja taivutuksen vaihdellen kierrossuuntaa itsenäisesti. Milla seuraili menoamme ensin hiljaa, mutta kommentoi sitten mukavan rakentavasti minun ratsastustani. Horsma keräsi valmentajalta oikeastaan vain kehuja.

Ravissa työskentelimme ympyröillä ja loivilla kiemuroilla. Horsma tuntui tosi hyvältä ja Milla kehui meitä paljon - ehkä ihan tarkoituksella, sillä epävarmuuteni paistoi varmasti kokeneen valmentajan silmään. Sain keskittyä Horsman selässä omaan ratsastukseeni, sillä hevonen toimi kuin ajatus. Vaikka kimo oli yleensä vähän laiska koulutreenissä, tänään siltä löytyi oma moottori aika nopeasti. Horsma liikkui eteenpäin innokkaasti, mutta jo pienet puolipidätteet riittivät saamaan hevosen hidastamaan. Koin pari ahaa-elämystä, kun Horsma kokosi raviaan vain pienellä istunnan tiivistämisellä. Se jos mikä kohotti itsetuntoa, etenkin kun valmentaja kehui minua maasta taivaisiin.
Tänään laukkatehtävänä oli ihan perus nostoja, ympyrätyöskentelyä ja hallittuja siirtymisiä raviin sekä käyntiin. Horsma oli alusta alkaen laukannostoissa aika reipas, mutta yllätin ehkä jopa vähän itseni, kun en säikähtänyt tätä ollenkaan. Olin jo aluksi sanonut valmentajalle, että olen aika arka ratsastaja, joten sain kehuja myös Millan suunnalta. Sain Horsman lennokkaista nostoista huolimatta kulkemaan oikein kivasti ja minusta tuntui todella hyvältä - hevonen laukkasi mukavan pyöreänä - minun allani - ja pystyin ratsastamaan jokaisen askeleen täsmällisesti. Kun viimeisen ympyrän jälkeen siirsin Horsman raviin, hymyilin leveästi. Ratsastus oli sittenkin aika mahtavaa, vaikka olin viime vuosien aikana ratsastanut vain hyvin vähän.

Meillä meni kyllä hyvin, vaikka itse sanonkin. Meillä meni hyvin ainakin siihen nähden, että tämä valmennus oli toinen tai korkeintaan kolmas kerta kun istuin Horsman selässä ja edellisestä kerrasta, kun olin istunut hevosen selässä, oli ainakin kuukausi. Milla vakuutteli, ettei tätä huomannut, mutta tiesin, että viimeistään huomenna kipeät lihakset muistuttaisivat asiasta. En ollut enää aivan varma, oliko aamulle suunniteltu kavalettitreeni hyvä idea. (524 sanaa)

5.4.2021 Koulutreeni kuraisella kentällä, kirjoittanut omistaja
Maanantainen aamupäivä oli käytännössä yhtä harmaa kuin päivän ensimmäinen ratsuni. Kaikki keväisyys, jota eilen oli ollut ilmassa, oli haihtunut ja nyt taivas enteili sadetta. Maneesi oli kuitenkin jo tupaten täynnä, joten jouduimme suuntaamaan Horsman kanssa kentälle. Laitoin orin tallissa valmiiksi pikaista kouluratsastustreeniä varten kimon tarkkaillessa tiiviisti tekemisiäni. Varustaessa Horsma olisi kovasti halunnut olla avaamatta suutaan ja kerjäsi vain rapsutuksia, mutta uudella yrittämällä kuolaimet saatiin oikeaan paikkaan. Kun olin myös itse varustautunut sopivilla vaatteilla, lähdimme Horsman kanssa ulos.

Kentällä ei ollut muita, sillä maneesi oli ollut tänään varmasti houkuttelevampi vaihtoehto. Kenttä oli kuitenkin jo vuodenajan huomioiden erittäin hyvässä kunnossa ja olin ratsastanut siinä ihan täydellä teholla reilun viikon verran aina hyvällä säällä. Nousin Horsman selkään jakkaralta kiristettyäni ensin satulavyön. Horsma lähti liikkeelle heti kun takamukseni osui satulaan ja jouduin vähän toppuuttelemaan orin innokkuutta tarkistaessani vielä jalustinten pituuden sopivaksi. Aloitimme treenit normaalisti alkuverryttelyllä kaikissa askellajeissa. Horsma liikkui innokkaasti ja reippaasti, muttei olisi halunnut välillä millään taipua ja volteista tuli toisinaan vähän kulmikkaita. Vertyessään ori kuitenkin tuli kokoajan vastaanottavaisemmaksi ja homma alkoi toimia. Ravissa tein muutamia kolmikaarisia kiemurauria sekä suunnanmuutoksia, mutta laukassa vielä vain ympyröitä. Verryttelyiden jälkeen pidimme muutaman minuutin mittaiset välikäynnit, joiden aikana ehdimme kiertää kentän kolmesti - Horsmalla oli vähän vauhti päällä.

Varsinaisena ravitehtävänä teimme tänään lisäyksiä ja kokoamisia lävistäjillä. Nämä ovat asioita, jotka ovat Horsmalle haastavia jo ruumiinrakenteen vuoksi, mutta etenkin kokoamisiin oman twistinsä toi orin reippaus ja satunnainen itsepäisyys. Aloitimme helpommilla lisäyksillä, jotka lähtivätkin sujumaan yllättävän mutkattomasti. Kun vauhtia oli tarpeeksi, Horsmalle ominainen kiemurtelu lävistäjillä jäi pois ja sain keskittyä omaan istuntaani hevosen selässä. Kokoamiset tuottivat sen sijaan päänvaivaa ihan urakalla. Ensin Horsma vastusti pidättäviä apuja kiihdyttämällä jokaisen sellaisen kohdalla ja lopulta siirtyi ravista käyntiin. Tein tehtävää niin kauan, että saimme yhden onnistuneen suorituksen johon lopettaa, toisesta en edes haaveillut. Pieni hengähdystauko ja jatkoimme laukassa. Päätin jättää kokoamiset ja lisäykset, mutta koska laukkaa oli treenattava, teimme muutamat loivat kiemuraurat molempiin suuntiin. Laukassakin vauhtia meinasi olla ensin liikaa, mutta pidättävät avut toimivat jo paremmin, luultavasti vain siksi että Horsma alkoi väsähtää.

Laukkatehtävän jälkeen siirryimme loppuravien pariin. Taivuttelin Horsmaa vielä rennossa muodossa ympyröillä ja lopulta siirsin sen käyntiin. Taivaalta alkoi tihkua vettä, joten loppukäynnit jäivät ehkä hieman lyhyemmiksi kuin yleensä mutta se ei tuntunut ainakaan Horsmaa haittaavan. Sen verran innokkaasti ori nimittäin käveli kanssani takaisin talliin. Laitoin Horsman omaan karsinaansa, nappasin suitset ja satulan pois ja lähdin viemään niitä paikoilleen. Halusin päästä eroon märästä sadetakistani ja sille paikka oli varustehuoneen kuivausnurkassa. Palatessani karsinalle olin ilmeisesti unohtanut sulkea oven kunnolla, sillä Horsma tuli minua käytävällä vastaan. Otin lähimmästä karsinanovesta riimunnarun, pyöräytin sen orin kaulanympäri ja ohjasin kimon takaisin omaan karsinaansa. Horsma sai päitset päähänsä ja sidoin sen kalteriin, sillä hoitotoimet olivat vielä kesken enkä halunnut karkauksen toistuvan. Otin Horsmalta hiekkaiset suojat pois, harjasin kostuneen karvan ja heitin selkään kuivatusloimen. Horsma sai jäädä vielä karsinaan ja menisi ulos vasta myöhemmin, joten hain sille turvan eteen pienen kasan heinää. Viimeisenä tarkistin oven lukon pitävyyden ja kävin heittämässä suojat pyykkikoriin. (484 sanaa)

17.3.2021 Tuotoskisat Storywoodsissa (helppo D) 1/3
Tehtävänanto: "Vapaa tuotos" Mitä juuri sinä haluat pohtia kisaprepistä, kisapaikasta, tallin henkilökunnasta? (St. Patrick's Day -teema)

Vaikka Horsma onkin vielä tosi nuori, halusin ehdottomasti ottaa sen mukaani Pyhän Patrickin päivää juhlistaviin kouluratsastuskilpailuihin ihan jo orin irlantilaisjuurien takia. Valitsin meille luokaksi helpon D:n ja muutaman päivän ahkeran treenauksen jälkeen koitti kilpailupäivä. Horsma matkusti trailerissa kiltisti reilun tunnin matkan Storywoodsiin, jossa avuksi lähtenyt Ira kävelytti kimoa ulkona minun käydessä ilmoittautumassa. Palatessani trailerille Horsma katsoi minua hölmösti eikä suostunut liikkumaan Iran perässä ennen kuin olin moikannut sitä. Seurasin kaksikon menoa auton luona hetken aikaa ja Horsma näytti vähän säpsyvän maneesin oven vieressä lepattavia vihreitä ilmapalloja, mutta käyttäytyi muuten oikein kiltisti.

Vaikka en tiedä käytännössä mitään tästä irlantilaisten kansallispäivästä, olin sitä kunnioittaekseni valinnut Horsmalle vaaleanvihreän, sinisillä kanteilla varustetun satulahuovan ja itselleni kisatakin alle vanhan, jo vähän kulahtaneen vihreän kisapaidan. Horsmaa meidän värimatch ei ihan kauheasti kiinnostanut vaan se olisi halunnut mennä kovasti tekemään tuttavuutta kirjaimellisesti pienten vihreiden ukkeleiden kanssa. Lähialueen lapset oli ilmeisesti pestattu mukaan kisojen talkooporukkaan ja puettu asiaankuuluvalla tavalla. Ori pääsikin näiden lasten rapsuteltavaksi mennessämme maneesiin verryttelemään.

Jos kilpailupaikan piha-alue oli koristeltu vihreään, maneesissa tätä väriä vasta olikin. Kaiuttimista kuuluva musiikki sisälsi irlantilaiselta kuulostavia sävelmiä ja tunnelma oli varsin autenttinen. Horsma ei välittänyt musiikista tai koristeluista ollenkaan, mikä yllätti minut positiivisesti. Verryttely maneesissa sujui siis kaikin puolin hyvin. Ori ei ollut milläänsäkään myöskään muista hevosista, vaikka kyseessä oli Horsman ensimmäinen kilpailukokemus. Lähdimme omalla vuorollamme suorittamaan koulurataa hyvillä mielin ja viimeistään tuijottaessani vihreään silinterihattuun sonnustautunutta tuomaria suoraan silmiin ravatessamme alkutervehdykseen kasvoilleni levisi hymy. Horsma tuntui hyvältä eikä ollut mitään syytä jännittää.

No nyt otettiin ainakin ihan kunnon kulttuurishokki toiselle kisauran aloitukseen! Ainakin tällaisten kisojen jälkeen sietokyky taitaa olla onneksi inasen korkeampi kaikessa mitä tulee vastaan ja toivottavasti se auttaa tulevissa kilpailuissa.

10.2.2021, kirjoittanut omistaja
"Laitahan karsina valmiiksi Scothchorcralle!" "Mille? Horsmalle? Miksi?" "Hei sehän vois olla Horsma, hyvä idea Kiira!" "Siis mikä tää horsma on? Kasvi? Eläin?" "Se on irlannintyöhevonen mutta vielä aika pieni." "Mitä sä teet työhevosella? Sulla on traktori ja kaiken maailman lisävälineet siihen." "Kilpailen kenttää tietenkin, hölmö. Ja ehkä valjakkoajoa, katotaan nyt. Siihen menee vielä hetki." "Sä siis ostit jonku työhevosen varsan josta yrität leipoa kenttähevosta? Ja mun pitäis nyt laittaa sille karsina valmiiks?" "Juuri näin, mutta sen suku on täynnä hienoja kilpahevosia, ei se mistään perämetsästä tule." "Ahaa okei, tsemppiä."

Jotakuinkin näin sujui minun ja tallityöntekijäni Kiiran keskustelu päivää ennen kuin Scothchorcra muutti Mangoviaan. Orivarsan kuljetus oli saatu järjesteltyä ja pian tallissani olisi oikea työhevosen alku, mitä Kiira ei tuntunut kauheasti arvostavan. Mutta saapa nähdä! Jos varsa siis pysyy aidoissa ja käyttäytyy kunnolla, muuten voi olla että joudun syömään sanani huippuostoksesta...