20.10.2022 Ponikantakirjatilaisuus, KTK-III
Alvin kantakirjattiin Ponikantakirjaan kolmannella palkinnolla pisterivillä 16 + 15 + 16 + 16 = 63p. KTK-III

08.10.2022 Maastoestevalmennus Rantasyrjässä, valmentajana Niilo Sudennokka (VRL-14618)
Hörppäsin irvistäen Kermasaven Niilo -mukistani viimeisetkin palaneet kahvit, joita edes paksu kerma ei ollut pelastanut. Lokakuinen aamuaurinko paistoi jo hyvin kirkkaana taukohuoneen ikkunasta, jonka oli täyttänyt vieras puheensorina. Olin ohjannut valmennukseen saapuvat oppilaani edellisillan viestissä ensin suomalaiseen tapaan kahvipöytään tutustuakseni hieman päivän porukkaan, ja tietenkin varmistaakseni, että kaikki ratsukot löysivät perille. Meillä kun näitä rannikon poukamiin vieviä teitä riitti hämmentääkseen vielä omankin suuntavaiston... Melkein pullapöydästä myöhästynyt Kozlovin Marshall rynnisti viimein joukkoomme tallin puolelta, pahoitellen korvannipukoitaan myöten punastuneena, ja naureskellen tyynnyttelin miestä. Tulipunatukkainen Icarus Kristiansen pyöräytti silmiään, ja ujosteleva Tuulia teki tilaa sohvalle tulokasta ajatellen. Tämän istuttua löin käteni yhteen ja avasin kähisevää kurkkuani.
"No niin, eiköhän aloiteta! Tervetuloa vaan kaikille..."

Minea ratsasti juuri paikalle nuoren ja suorastaan saumoistaan ääntä ratkeilevan ratsuponiorin Alvinin, joka seurasi ahneesti ympäristöään ja syksyisten puiden lehtien lerpatusta. Minea kuitenkin kertoi orin olevan varsin kiltti ja säikkymätön, josta omistaja Naella oli ratsukkoa ilmoittaessaan jo maininnutkin. Pistin siis ääntelyn tyypillisen nuoren orin möyhötyksen piikkiin, ja hyvin pitkälti utelias Alvin siltä lähinnä vaikuttikin. Ikä ja kokemus varmasti saisivat mölyt pysymään massussa joku kaunis päivä.

Alvinille tämä oli ensimmäinen maastoestevalmennus, ja jos tarkkoja ollaan, niin ensimmäinen valmennus kokonaisuudessaan. Halusimme siis lähinnä kokemusta valmennustilanteista ja onnistuneesta, rennosta menosta ponille, ja valitsimme radalta muutaman sopivan esteen, jotka ylittyisivät varmasti helposti. Lähetin Alvinin ja Minean ensimmäisenä tukille.
Kaikin puolin ensimmäinen hyppy meni erinomaisesti; toki näin nuoren kanssa oli kehittymisen varaa vähän kaikessa, jotta tulevaisuudessa hypättäisiin hyvinkin sulavasti ja vaivattoman näköisesti, mutta hätiköinti ja liiallinen innokkuus olivat kumpikin anteeksiannettavissa; sitä paitsi, Alvin tuntui nauttivan kovasti itse touhusta, joten halusimme sille enemmän onnistumisen tunteita hyvistä hypyistä. Lisäksi Alvin oli varsin luonnollinen hyppääjä; se ei todellakaan epäröinyt, vaan ponnisti perinpohjin koko takapäätä käyttäen ja nosti jalkojaan hienosti jättäen hyvin tilaa esteen ja itsensä välille. Tämä jatkui hyvin pitkälti läpi koko valmennuksen.
Päätin laittaa tämän ratsukon ohuista koivunrangoista rakennetulle pystylle, joka oli käytännössä yksi ranka sahattujen kantojen päällä. Jälleen vaativuudesta ei voitu edes puhua, mutta kokemuksena taatusti jälleen arvokas. Minea palkitsi hypyn jälkeen iloiselta vaikuttavaa ratsuaan, ja jatkoi sitten vaahtomuovimuurille. Alvin jatkoi voittoputkeaan, hyppäsi silmääni hyvin uskottavasti ja uskalsin ohjata ratsukon nyt haudalle; ajatuksena lähinnä saada se kulkemaan suorassa veden läpi. Naella oli jotain maininnut, ettei nuoren kanssa oltu niitä sen suuremmin vielä edes harjoiteltu, joten nyt jos koskaan olisi hyvä kokeilla edes suhtautuminen esteeseen.
Minea ratsasti pyynnöstäni Alvinin käynnissä alas ramppia, ja päästi uteliaan orin pään vapaasti laskemaan veden pintaan. Siinä se hetken puhalteli vettä, katseli kaunista peilikuvaansa ja maistoikin vielä kuravelliä irvistellen perään. Sitten ratsastaja keräsi oriin takaisin hyppysiinsä ja ohjasi ponin kävelemään eteenpäin, minkä se teki ehkä vähän turhankin mielellään. Muutaman askeleen otettuaan Alvin pysähtyi kuoputtamaan vettä, ja ehdin juuri varoittaa Mineaa, kun poni asettui etupolvilleen. Onneksi sukkela ratsastaja ehti alta pois ja piteli puoleen sääreen yltävässä vedessä varmasti varpaita palelluttaen nyt hautaa luksusaltaana käyttävää Alvinia. Ori meni ja tunki vielä turpansakin veden alle, ja puhalteli tuhansittain kuplia.
Minä en pystynyt kuin nauramaan; kaikkea oli nähty, mutta Alvin selvästi nautti radastamme täysin rinnoin. Minea pyysi minua ottamaan nopeasti kuvan omistajalle, joka taatusti miettisi, miksi ratsukko palaisi reissulta mutakuorrutteineen, ja vaikka meidän olisi ehkä pitänyt hoputtaa vallaton nuori poni ylös, kaivoin luurin taskustani.
Alvin saatiin lopulta ylös, ja Minea irvisti istuessaan märkään satulaan. Hän itse intti ratsastavansa haudan nyt läpi vielä onnistuneesti, ja tällä kertaa ravissa hoidettu este meni ilman pulahduksia. Eipä tätä tämän paremmin voinut tähän lopettaa, joten lähdin Minean ja hyvin tyytyväisen Alvinin kanssa tallille suorinta tietä lämmittelemään ja lounastauolle.

31.08.2022 Estevarsojen laatuarvostelu, EV-I
Alvin oli yksi neljästä nuoresta, jotka matkustivat käymään Estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa elokuussa. Alvin palkittiin hienosti ykköspalkinnolla, mihin ollaan tietysti hyvin tyytyväisiä! Alvin oli lisäksi tilaisuuden paras neljävuotias, ja se titteli lämmitti erityisesti kasvattajan mieltä.
9 + 10 + 5 + 4 + 3 + 5 = 36p.