04.03.2022 Maaliskuun maastoretki, kirjoittanut omistaja
Maaliskuun ensimmäinen perjantai. Aurinko paistoi jo heti aamulla, pakkasta oli pari astetta. Päivällä lämpötila nousisi plussan puolelle, mutta nautin vielä kengän alla natisevasta jäästä täysin mitoin. Onneksi tallipiha ei ollut kuitenkaan kovin liukas, kun talutin Bellan ulos tallista. Sen klipattua olemusta oli lautasilla koristamassa enkkuviltti, jonka asentoa kohensin vielä ennen kuin nousin tamman selkään. Tänään aloittaisimme aamun maastolenkillä lähimetsässä. Bella tuntui yllättävän rauhalliselta, kun ohjasin sen tallipihasta metsää kohti. Oli tamma toki ollut eilen estevalmennuksessa toisella tallilla, joten uskalsin arvella hienoisen väsymyksen johtuvan siitä.

Bella selkeästi varoi jäistä metsäpolun pohjaa jonkin verran eikä suostunut nostamaan ravia ensimmäisessä ehdottamassani kohdassa. Kävelimme siis pidempään leveällä metsätiellä ja keskityimme ihastelemaan heräävää kevättä. Aurinko tuntui jo lämmittävän ja puista tippui vesipisaroita. Bella säpsähteli tuulen aiheuttamia ääniä pari kertaa, mutta kulki kaikenkaikkiaan tosi kivasti. Toisella pätkällä se lähti raviin enempiä kyselemättä ja olisi mieluusti laukannutkin, mutta päätin jättää sen myöhemmälle. Ravin jälkeen Bella hidasti käyntiin vähän vastentahtoisesti ja käveli sitten melko reippaasti, mutta kuitenkin rennosti. Se oli maastoilun tarkoituskin - rentouttaa sekä hevosen että itseni mieli. Viikonloppuna oli luvassa tulevan kuukauden kisakalenterin suunnittelua ja se jos mikä oli puuduttavaa. Piti miettiä, ketkä kilpailevat, ketkä ratsastavat, millä kilpailupaikoille mennään ja kuka hoitaa tallia kotona. Onneksi Mangovian tiimi on niin timanttinen, että minkään ei pitäisi olla ongelma.

Bella herätti minut ajatuksistani pysähtymällä äkisti. Olin jo miltei varma, että kimo tekisi hetkenä minä hyvänsä u-käännöksen ja jäisin matkasta, mutta tamma tuijotti vain suoraan metsään ja puhisi varovasti. Lopulta minäkin huomasin valkohäntäkaurisparin noin kymmenen metrin päässä meistä. Jännityin ehkä itse turhan paljon, sillä Bellakin jännittyi entisestään, mutta pyrin hengittämään syvään ja odotin mitä tapahtuisi. Muutama sekunti tuntui ikuisuudelta, mutta sitten kauriit lähtivät kävelemään rauhassa metsään ja tilanne laukesi. Bella ei suostunut liikkumaan pariin minuuttiin, vaikka mitään epäilyttävää ei enää näkynytkään. Kun pääsimme liikkeelle, tamma ravisteli koko kehonsa läpi ja haukotteli leveästi. Tilanne oli stressannut sitä ilmeisen paljon, mutta olin todella ylpeä siitä, ettei tamma ollut lähtenyt kiireellä kotiin. Kävelimme jonkin matkaa eteenpäin, mutta käännyimme aikomaani aiemmin ihan vain palkintona hienolle kohtaamiselle kauriiden kanssa. Omatkin kierrokseni olivat nousseet, sillä jäniksiä isompia metsäneläimiä tällä lähimetsän lenkillä tapasi vain harvoin.

Kävelimme koko matkan kotiin laskien molempien stressitasoja siinä ihan hyvin onnistuen ja palasimme tallille rauhallisissa fiiliksillä. Laitoin Bellan pois pesupaikalla, jossa se pääsi irvistelemään viereisellä paikalla olleelle Auralle. Palvelu oli ilmeisesti liian hidasta, sillä tallin lattia sai vähän kovemmin kaviosta, kun mash-juoma ei tullut turvan eteen sekunnissa suitsien riisumisen jälkeen. Ja ensin se oli liian kuumaa, mistä Bella ilmoitti kimeällä vinkumisella. Lisäsin vähän kylmää vettä sekaan ja juoma maistui paremmin. Viimeisenä Bella sai selkäänsä kevyen toppaloimen ja pääsi tarhaan odottelemaan aamupäiväheiniä. (428 sanaa)

30.11.2021 Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus, EV-I
Bella pääsi esiintymään ensimmäistä kertaa tallin ulkopuolella, kun suuntasimme sen kanssa Estevarsojen- ja nuorten laatuarvosteluun marraskuun lopussa. Vaikka olimme treenanneet lastaamista paljon, lähdön hetkellä siitä ei meinannut tulla mitään. Bella ei suostunut menemään koppiin yksin eikä Fiinan perässä, joten oli jo aika lähellä, että olisimme jättäneet leikin kesken. Viimeisenä keinona kokeilimme vaihtaa matkustuskaveriksi Rienan, mikä onneksi toimi ja pääsimme lähtemään matkaan. Saavuimme paikalle hieman aikataulustamme myöhässä, mutta ehdimme lopulta ihan hyvin rakennearviointiin. Siitä Bella nappasikin heti täydet 10 pistettä. Seuraavaksi tamma pääsi esittämään liikkeitään askellaji- ja irtohypytyskokeen merkeissä. Molemmista Bella sai 4 pistettä. Harmaanvalkea puoliverinen esiintyi edukseen, kun sitä tarkkailtiin, mutta muuten tamma oli aika poissaoleva ja keskittyi lähinnä hörisemään vieraille hevosille. Kokonaiskäytöksestä tilaisuudessa Bella saikin siis vain kaksi pistettä viidestä. Sukutaulustaan Bella keräsi kuitenkin täydet 10 pistettä ja lisäpisteitäkin ropisi 7 pisteen verran. Yhteensä Bellan pistesaldo oli siis 37 pistettä. Päivän lopuksi tammalle myönnettiin siis laatuarvostelun I-palkintoruusuke ja omistajalle työnnettiin syliin kukkapuska. Saattoi siinä kyynel vierähtää poskelle, niin hyvältä toivottu palkinto tuntui. (163 sanaa)

25.10.2021 Hoitohetki, kirjoittanut omistaja
Bellan emä, Edelmira, oli lähtenyt eilen takaisin kotiinsa leasing-sopimuksen päättyessä. Bellan vieroitus oli sujunut ihan hyvin, mutta kun emä oli pakattu traileriin Bellan katsellessa tarhasta, oli meinannut harmaalle varsalle tulla vähän suru puseroon vaikka tammat olivat tarhailleet jo pari viikkoa erikseen. Tänään päätin siis ottaa aikaa sille, että puuhailisin Bellan kanssa ihan vain kahdestaan.
Hain tamman tarhasta päivän viimeisen ratsastettavan jälkeen hieman ennen kuin iltatallitoimet alkaisivat ja vein Bellan poikkeuksellisesti navettatallin pesupaikalle, jotta saisimme olla rauhassa. Bella meinasi hermostua ja alkoi kuopia, kun laitoin sen kahdelta puolelta kiinni ja hävisin hetkeksi näköpiiristä hakemaan harjoja, mutta rauhoittui kun palasin. Olimme tehneet tämänkaltaisia harjoituksia ihan liian vähän niinkuin käsittelyä ylipäätään, joten tänään oli korkea aika muistutella mieleen jalkojen nostoa, paikallaanoloa ja odottamista. Aloitin harjaamalla Bellan ensin läpi pölyharjalla ja sitten pään pehmeällä pääharjalla. Korviin koskeminen oli tamman mielestä hieman epäilyttävää, joten sitä aluetta harjasin hieman muuta päätä pidempään ja pian sainkin jo oikaista hapsottavat korvakarvat myös korvan sisältä. Palkitsin Bellan porkkananpaloilla ja seuraavaksi harjoittelimme jalkojen nostoa. Tämän Bella muisti aika kivasti, joten kaikkien jalkojen tarkistamiseen ei kulunut paljoakaan aikaa. Lopuksi treenasimme odottamista siten, että Bella seisoi pesupaikalla sen aikaa, kun kävin jakamassa pihattoihin iltaheinät ja väkirehut sekä tarkistamassa vesiautomaattien toiminnan. Kuulin pari kertaa, kun tamman kavio kolahti lattiaan, mutta kun olin valmis ja palasin paikalle, Bella seisoi paikoillaan kiltisti, jopa vähän unealiaana. Päivän harjoitukset oli siis syytä lopettaa tähän ja vein Bellan päätalliin omaan karsinaansa, jossa sitä odottivat palkintoporkkana ja iltaheinät. (239 sanaa)