25.06.2022 Juhannusmaasto Valokylän tallilla, kirjoittanut Ira Rantalahti
Sattuipa niin hyvä tuuri, että olin napannut Mörkön mukaani viikon lomalle vanhempieni luokse Lappiin ja tiistai-iltana sain viestin, jossa kerrottiin Valokylän tallilla lauantaina järjestettävästä juhannusmaastoretkestä. Valokylän talli osuisi niin hienosti meidän kotimatkalle, ja koska kotiin oli jokatapauksessa tarkoitus palata sunnuntaina, otin puhelimen kauniiseen käteeni samantien ja soitin kyselläkseni, mahtuisimmeko maastoreissulle ja olisiko meidän mahdollista majoittua Valokylässä yhden yön verran. Sain iloisen lämpimän kyllä-vastauksen molempiin kysymyksiini ja niinpä me lauantaina hyvästeltiin minun vanhempani ja Mörkön majoituspaikan, pienen yksityistallin, porukka. Mörkö oli tarhaillut kahden suomenhevosruunan kanssa ja viihtynyt hyvin. Treenihetkemme olivat lähinnä maastoilua ja hyvin kevyttä sileänjumppaa, joten mikään rankka viikko meillä ei ollut takana.
Ajomatka Valokylään kesti noin tunnin verran ja saavuimmekin tallille siis hyvissä ajoin ennen iltaa. Pääsimme majoittumaan ihan rauhassa, Mörkö karsinaansa ja minä omaan huoneeseeni. Maastoon oli kuulemma tulossa porukkaa myös kauempaa, joten meitä majoittujia olisi illalla useampia. Joskus iltapäivällä vein Mörkön vielä hetkeksi tarhaan jaloittelemaan, jotta hevonen ei aivan jäykistyisi.

Lähdin valmistelemaan Mörköä maastoon kuuden maissa ja silloin suurin osa maastoonlähtijöistä oli saapunut paikalle. Laitoimme hevoset valmiiksi mukavassa yhteishengessä toinen toista auttaen ja onneksi sain joltain lainaan hyttysmyrkkyä, sillä huomasin omani olevan aivan loppu. Mörkö oli vieraassa paikassa, kuten tavallisesti, aika rauhallinen, kun minä olin sen seurassa. Ori sai korvien peitoksi korvahupun ja satulavyön rintaremmilenkkiin mahan puolelle ripustin hauskan tupsun, joka toivon mukaan hätistelisi hyönteisiä edes vähän. Lopuksi suihkutin sekä minuun että hevoseen kunnon kerroksen hyttysmyrkkyä. Seitsemän aikaan aloimme olla kaikki valmiita ja suuntasimme Valokylän porukan johdolla maastoon.

Hyttysiä ja mäkäräisiä oli paljon. Onneksi meissä ratsukkona oli jotain erittäin tehokasta myrkkyä, sillä muutamat tuntuivat olevan vähän pulassa. Kuljimme Mörkön kanssa jonon keskivaiheilla ja kimo orini oli porukassa hyvin rentona. Pysähdyimme parikin kertaa kuuntelemaan erilaisia juhannusperinteitä ja pääsimme myös keräämään omat kimppumme metsäpellon laidasta. Mörkö jumitteli vähän väliä syömään, kun yritin saada sen tulemaan perässäni talutettuna, joten lopulta luovutin ja hyödynsin mukaan otettuja päitsiä ja riimunnarua hevosen sitomiseen. Seitsemän kukan kimpustani löytyivät lopulta metsäkurjenpolvi, päivänkakkara, kissan- ja harakankellot, niittyleinikki, hiirenvirna ja peltolemmikki. Jatkoimme matkaa rantaan sekä ratsain että jalan, mutta itse päätin kävellä kukkakimppuni kanssa. Mörkö seurasi kiltisti perässä, ja reippaassa käynnissä saavuimme rantaan juuri ennen kokon sytyttämistä. Katselimme kokkoa hetken, ja valmistauduimme sitten uittoon. Mörkö ei edellisen kesän perusteella ollut mikään vesipeto, mutta oli se kahlaillut.

Kaikkien yllätykseksi Mörkö käveli veteen pienen pohdinnan jälkeen ja hetken päästä niin syvälle, että jouduin luisumaan selästä ja uimaan itsekin. Vesi oli jäätävän kylmää, mutta hevosesta varmaan ihanan viileää. Toista kertaa en päästänyt Mörköä uintisyvyyteen, vaan loppuajan kahlailimme rannassa. Sekin sopi Mörkölle hyvin, sillä ori tuntui viihtyvän järviruokojen luona. Vieraat hevoset eivät haitanneet Mörköä yhtään ja koko uittokokemus oli kyllä positiivinen. Kun viimeisetkin oli saatu ylös järvestä, hevoset vietiin syrjemmälle syömään vihreää ja ihmiset pääsivät syömään ja juomaan kokon ympärille. Tunnelma oli huipussaan ja kaikilla tuntui olevan mukavaa. Ilta vaihtui kokon ääressä yöksi, ja joskus puolen yön jälkeen valuimme ratsuinemme takaisin Valokylän tallille. Mörkö oli hieman uninen, mutta se teki matkasta hyvin helpon ja tallilla hevosen hoito suorittui nopeasti. Viimeiseksi heitin Mörkön ruokakaukaloon osan poimimastani kimpusta - en tarvinnut kimppua tyynyn alle, sillä tiesin elämäni miehen jo odottavan minua kotona. (509 sanaa)

28.11.2021 Nuorten kenttähevosten katselmus Kuuvuoressa, kommentin kirjoittanut tuomari Irene Raine
Tallityöntekijämme Ira kävi Ellan ja Mörkön kanssa pyörähtämässä Ahvenanmaalla Kuuvuoren ratsastuskeskuksella järjestetyssä nuorten kenttähevosten arviointilaisuudessa marraskuun lopussa. Ella sijoittui 4-vuotiaiden ikäryhmässä kolmanneksi ja Mörkö 6-vuotiaiden ryhmässä kuudenneksi. Päivä oli kestoltaan pitkä ja kaikille aika rankka, mutta kokonaisuudessaan kaikki sujui hyvin.
"Näyttävän värinen suomenhevonen! Erottui päivän lukuisasta suomenhevosjoukkiosta positiivisesti edukseen värin puolesta, joskin ei aivan yltänyt ikäryhmänsä kärkikahinoihin. Rakenlteeltaan varsin hyvä kenttähevosaihio: hyvä ratsutyyppi ja vahvanoloinen takaosa. Ori olisi voinut olla paremmassa lihaskunnossa. Hieman vennonoloiset etupolvet ja lyhyt selkä, mutta hyvällä hoidolla ongelmia tuskin ilmenee rankemassakaan käytössä. Koulukokeessa Juhannusmurha ei ollut aivan parhaassa mahdollisessa vedossaan. Liikkeissä ei sinänsä ollut moitittavaa, mutta ori painoi kovasti Ira Rantalahden kättä vasten. Se näkyi erityisesti siirtymisissä, joissa Juhannusmurha oli jatkuvasti paria askelta jäljessä. Tuomari kommentoi kohdassa 12: "Ensi kerralla, esitä pysähdys pysähtyneenä..." Suoritus ylsi kuitenkin seitsemännelle sijalle. Myös esteosuudella Juhannusmurha oli ikäluokkansa keskitasoa, sijottuen kuudenneksi. Tällä kertaa kompastuskiveksi koitui pitkä kaari nelosen ja vitosen välissä, jonka aikana Juhannusmurha rikkoi ristilaukan kautta raville ja tuli esteelle vähän kummallisessa laukantapaisessa räpellyksessä. Este ylittyi, juuri ja juuri, mutta puomi putosi kannattimiltaan. Ira erehtyi katsomaan taakse, jolloin lähestyminen sarjaesteelle ei onnistunut sen paremmin. Ikävistä takapakeista huolimatta kestävyyskokeeseen ratsukko selvästi tsemppasi, nousten sijoituslistalla neljänsiksi. Kimo näytti kyntensä suoriutuen radasta sen suuremmita virheittä, se ei epäröinyt vesihaudalla, mutta aivan tavallinen tukki mietitytti ratsua tällä kertaa, monen muun nuoren tavoin. Kokonaisuutena Juhannusmurha osoitti kuitenkin erinomaista kestävyyttä ja suoritusvarmuutta, joita kenttähevoselta edellytetään."

30.09.2021 Kantakirjaus, KTK-III
16 + 17 + 17 + 17 = 67p. KTK-III

31.08.2021 Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus, EV-II
Mörkö lastattiin traileriin ja vietiin näytille Estevarsojen ja -nuorten laatuarvostelutilaisuuteen, jossa ori pääsi esittelemään estetaitojaan. Kimo käyttäytyi paikalla aivan hienosti ja pokkasi kotiinviemisiksi arvon EV-II yhteispisteillä 32p. Ykköspalkinto jäi siis yhden pisteen päähän!
Mörkön pisteet koostuivat seuraavasti: 6 + 10 + 4 + 3 + 4 + 5 = 32p.

20.08.2021 Suomenhevosvarsojen laatuarvostelutilaisuus, SV-II
Mörkö pakattiin trailerin kyytiin yhdessä Liinan kanssa ja kaksikko pääsi esittäytymään suomenhevosvarsojen laatuarvostelutilaisuudessa. Mörkö palkittiin päivän lopuksi toisella palkinnolla, johon on syytä olla ihan tyytyväinen - ori ei nimittäin vakuuttanut luonteellaan sen enempää tuomareita kuin omistajaakaan. Mörkön rakenne arvioitiin 7 pisteen arvoiseksi ja suvustaan kimo sai 10 pistettä. Ratsastuskokeen kouluohjelmasta ori kasvatti pistesaalistaan 10 pisteellä ja arviointiosuudesta saatiin 8.8 pistettä. Luonnepisteet jäivät valitettavasti nolliin, sillä Mörkö oli vieraassa paikassa vähän jännittynyt eikä näyttänyt parastaan ainakaan tuomareille. Käytöspisteitä saatiin kuitenkin yhteensä 17.5, sillä omistajan seurassa ori oli ihan siivosti. Yhteensä Mörkön pistesaldo oli siis 53.3.

30.06.2021 Ihastusta ensisilmäyksellä, kirjoittanut omistaja
"Iiiraa, tuu kattomaan! Routaruusussa ois myynnissä ihan pirun kivasukuinen varsa!" huusin toimiston ovelta talliin. Ira oli heti minun jälkeeni talliporukan pahin suokki-intoilija, ja tiesin, että hänkin ihastuisi tähän olentoon. Pienen hetken päästä nainen saapuikin toimistoon, jossa istuin läppäri sylissäni. "Siis kato tätä, eiks oo ihana? Toi suku on niin hienoja hevosia täynnä..." Ira katsoi tietokoneen näyttöä vähintään yhtä haltioituneena kuin minä. "Pitäsköhän sun ostaa toi tänne", Ira kysyi varovasti. "Kyllähän mun varmaan pitäis. Mutta ehkä tätä pitää harkita ainakin tää päivä", vastasin ja suljin koneen kannen. "Lähdetäänkö ratsastamaan?" jatkoin ja nousin sohvalta. "Tolle on varmaan muitakin ottajia niin älä harkitse sit liian kauan", Ira vastasi ja seurasi minua talliin.

Me juteltiin Iran kanssa koko parintunnin maastolenkki varsasta. Minulla oli ratsuna ensimmäinen routaruusulaiseni Leia, johon olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen, eli kasvattajasta ostopäätös ei jäisi kiinni. Mutta jäisikö se jostain muusta? Heti palattuamme kiirehdin katsomaan koneelta, lukiko varsan kohdalla jo "varattu", mutta onnekseni tekstiä ei ollut ilmestynyt. Päätin harkita ostotarjouksen tekemistä vielä ainakin yhden hevosen ratsastuksen ja muutaman karsinansiivouksen ajan ja näin tein. Ajatus varsasta ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan ja päädyin näpyttelemään ostotarjousta iltapäivän puolella. Tarjouksen tekemisen jälkeen kävin ratsastamassa kevyen koulutreenin ja mietin, mitä olin mennyt tekemään. Mä olin tarjonnut taas kotia suomenhevosvarsalle, enkä ihan halvalle tapaukselle. Onneksi navettatallin remontti oli juuri saatu päätökseen, sillä sen lisäkarsinat tulisivat tarpeeseen.

"Sori, mä en voinut olla kattomatta sun puhelinta kun siihen eka soitettiin ja sit tuli viesti", Ira kertoi kävellessään luokseni pesupaikalle, johon olin hevoseni kiinnittänyt. Iran ilme oli vähän ujo, mutta silti niin innokas. "No, mitäs?" vastasin ja aloin irrottaa satulavyötä. "Sä sait sen varsan, Lisa laitto viestiä. Yritti se soittaakin mutta en viitsinyt vastata", Ira sanoi ja ojensi puhelinta minulle. Otin sen käteeni ja avasin näytön. Totta se oli, olin hetki sitten saanut viestin Lisalta Routaruususta ja siinä kerrottiin, että tarjoukseni oli hyväksytty. Ensimmäisenä naurahdin ja sitten halasin Iraa. Meillä olisi kohta yhteinen projekti. (315 sanaa)