03.12.2021 Kouluvalmennus, valmentajana Elli Liekkiharju
Kouluvalmennus oli juuri se, mitä tarvitsimme nyt, sillä Muska oli viimeiset pari viikkoa ollut aika hankala ratsastettava. Muska oli tänään kuin innokas koululainen, joka ei malta asettua mutta oma fiilikseni päivästä oli toiveikas. Kävelimme Vappulan vanhemman ja pienemmän maneesin uraa pitkin pitkin ohjin, katsomossa istui muutamia ihmisiä. Alkuverryttelyt oli tehty omatoimisesti, ne olivat sujuneet ihan hyvin, mutta aika reippaassa vauhdissa. Liekkiharjun Elli seurasi ratsukoita alusta asti mietteliään näköisenä, mutta minusta tuntui, että hänen katseensa kohdistui muita useammin meihin. "Aletaanhan hommiin", Elli vihdoin havahtui mietteistään. Hän ohjeisti kolme ratsukoista toiseen päätyyn pääty-ympyrälle, kaksi sai jäädä oven puoleiseen päätyyn. Me päädyimme kaksistaan toisen ratsukon kanssa, hyvä niin sillä Muska ei tarvinnut ympärilleen yhtään lisää ärsykkeitä, joista kiihtyä.

Tehtävänä oli siirtymisiä käynnistä raviin ja päin vastoin. "Naella, muista ulko-ohjan tuki. Nyt Muska puskee lapa edellä. Hyvä! Sitten käynti, yks, kaks, kolme, neljä.. Kolme askelta käyntiä vain. Tarkkuutta!" Elli ohjeisti kuulokkeeseen, jollaiset ratsastajille oli jaettu ennen valmennuksen alkua. Taiteilin kieli keskellä suuta ratsuni selässä, sillä se oli haastavaa. Kun ravisiirtymiset alkoivat sujua, lisättiin jumppaan vielä vähän mausteita. Ympyrän joka neljänneksellä väistätettiin hevosen etu- tai takapäätä. Yhdellä neljänneksellä etupää sisään päin, seuraavalla ulospäin ja niin edelleen. Muska ei halunnut päästää minua helpolla ja siksi sain taas keskittyä tehtävääni ihan tosissani.

Hevoseni oli hyvin taipuisa ja otti avut vastaan hyvin, mutta koitti jatkuvasti keksiä jotain omaa jos unohdin antaa lisää ohjeita. Pääsimme pois ympyröiltä ja hyödynsimme seuraavaksi koko maneesin alaa. Elli ei päästänyt meitä helpolla, sillä seuraava tehtävä sisälsi monta eri osa-aluetta. Pitkän sivun lopussa, oikeastaan kulmassa tehtiin voltti ja heti perään puolivolttia harjoitusravissa. Puolivoltilta ratsastettiin jokusen askelta luotisuorina, josta tehtiin pohkeenväistöä kohti E:tä. Pohkeenväistön jälkeen ratsastettiin harjoitusravissa kohti lyhyttä sivua, kulma oli tärkeää ratsastaa hyvin. C:ssä tarkka laukannosto ja laukkavoltin jälkeen tarkka siirtyminen raviin pisteessä. Se tuotti meille eniten hankaluuksia, sillä Muska halusi kovasti sählätä jalkojaan minne sattuu eikä hidastaminen tullut kysymykseenkään. Kulman jälkeen suoristus, pitkällä sivulla lisättyä ravia ja jälleen voltille. Olisin yksin ratsastaessani varmasti unohtanut osan, mutta onneksi meitä oli muitakin ja pystyin lunttaamaan muilta seuraavan liikkeen.

"Puolipidäte! Istu kunnolla alas ja hidasta, nyt se kaahaa ihan pää pystyssä", Elli ohjeisti seuratessaan meitä ravilisäyksen jälkeen. "Oho, nyt tuli voltille kokoa", nainen vähän naurahti, kun en saanut Muskaa ruotuun ja tamma kaahotti edelleen ihan muina ferrareina. Onneksi pohkeenväistö sujui parin haparointikerran jälkeen hyvin. "Laukkavoltilla muista taas ulko-ohjan tuki tai Muska karkaa sieltä ihan minne sattuu", Elli sanoi. Hän seurasi meitä yksitellen pää kenossa. Luulen, että hän on pitkän niskahieronnan tarpeessa tämän valmennuspäivän jälkeen. "Hienoa, te voitte Muskan kanssa lopetella, se on tehnyt nyt ihan erinomaista työtä viimeiset väistöt ja ravilisäykset. Laukassa saisitte vielä kotona harjoitella noita voltteja, ne olivat tammalle tänään aika hankalia", Elli sanoi ja siirsin hevostani pikkuhiljaa käyntiin. Lopulta kaikki olivat saaneet tehtävän suoritettua valmentajaa miellyttävästi. Saimme kaikki loppuverkkailla omassa tahdissa. Olipa kiva käydä pitkästä aikaa ulkopuolisen valvovan silmän alla valmentautumassa Muskan kanssa, siitä on varmasti hyötyä niin minulle kuin hevosellekin. (481 sanaa)

16.10.2021 Ratsastusjousiammuntakisat Aihkian vaellustallilla, sijoitus 5/10
Tehtävänanto: Odottamaton vieras
"Siis onkohan tämä nyt ihan hyvä idea?" Ira katsoi minua kysyvästi silittäessään mustan suomenhevosen poskea. Olimme matkustaneet koko eilisen päivän päästäksemme Lappiin, Aihkian vaellustallille osallistumaan ratsastusjousiammuntakilpailuihin. Lajistahan minulla ei ollut mitään kokemusta, mutta olin koko alkusyksyn haaveillut reissusta pohjoiseen ja nyt olin saanut mahtavan syyn. "Tottakai on, ollaanhan me treenattukin jo, öh, ainakin viikko! Kyllä me pärjätään", vastasin mukaani apukäsiksi lähteneelle Iralle ja jatkoin: "Mä oon joskus vikeltänyt ja jossain yläasteella meillä oli muistaakseni liikuntapäivä, jossa päästiin ampumaan jousipyssyllä niin ei tämä kauheasti vaikeampaa voi olla. Olethan sä nähnyt kun me ollaan harjoiteltu Muskan kanssa kotona?" Ira hymähti, pyöräytti silmiään ja kääntyi laittamaan Muskalle suojia jalkoihin. Minun täytyi kyllä myöntää itselleni, että kuluneen harjoitusviikon aikana olin osunut tauluun ehkä kaksi kertaa ja nekin osumat vain hyvin hitaasta ravista.

Nousin Muskan selkään tallipihassa ja Iran tarkistaessa satulavyötä katselin ympärilleni. Pihassa oli aika paljon porukkaa, mikä oli minusta vähän yllättävää kun kyseessä ei ollut mikään valtava yleisötapahtuma ja sijaintikin vähän syrjäinen. "Noniin, te olette valmiit", Ira sanoi ja siirtyi kauemmas hevosesta. "Ei, ei tää ole mahdollista, Ira, auta", kumarruin Muskan kaulan päälle. "Mitä sä teet, Naella, teidän pitäis mennä verryt..." "Tuolla tuo punatakkinen mies, Tero, se on mun ensimmäinen ratsastuksenopettaja, ei, en mä voi näyttäytyä täällä sen edessä näin, miten se voi edes olla täällä", miltei kuiskasin lähelle tulleen Iran korvaan edelleen hevosen kaulaa vasten painautuneena. "Naella, ryhdistäydy. Teidän pitää mennä nyt!" Ira vastasi tarpeettoman kovaan ääneen ja lähti taluttamaan Muskaa ohjasta väkijoukon läpi verryttelyalueelle. Hyppäsin vauhdissa pois hevosen selästä ja seurasin Iraa ja Muskaa pyytäen naista hidastamaan epämääräisellä ähinällä kun juoksin perässä mahdollisimman matalana. Ira pysäytti Muskan vähän etäämmälle muista ja katsoi minua merkitsevästi. "Ira kiltti, voisitko sä käydä perumassa tämän? Tai vaihtaa ratsastajan, voithan sä ratsastaa?" katsoin Iraa mahdollisimman surkeana. "Naella, mä en usko että se mies enää muistaa sua. Nyt kyytiin ja menoksi, hop hop." Vastustelin vielä hieman, mutta nousin sitten uudelleen satulaan ja menimme Muskan kanssa hieman testaamaan, miltä jousella ampuminen tänään tuntui.

Onnistuin (ainakin omasta mielestäni) välttelemään entisen ratsastuksenopettajani katsetta verryttelyn aikana, mutta tiesin, että viimeistään kun meidät kuulutettaisiin radalle, mies tunnistaisi minut. Olimme olleet tekemisissä hyvin vähän viimeisten vuosien aikana, mutta aiemmin olin luottanut miehen ammattitaitoon niin paljon, että hän oli ollut mukanani monissa koeratsastuksissa vielä paljon ratsastuskouluaikojeni jälkeen. Yhteydenpito oli jäänyt pois lähinnä minun takiani, joten siksi miehen kohtaaminen tuntui epämiellyttävältä. Odottelimme Muskan kanssa vuoroamme verryttelyalueen päässä kävellen, sillä itse verryttelyn olin pitänyt lyhyenä - Muska tuntui todella hyvältä ja se oli nuoreksi hevoseksi mukavan rauhallinen, vaikka minä hermoilin selässä sen minkä ehdin. Yksikään nuoli ei ollut osunut kohteeseensa verryttelyssä, ei vaikka olimme testanneet hommaa ihan vain käynnissä. Muskalle jousella ampuminen oli ollut onneksi alusta asti ihan ok, joten siitä ei tarvinnut stressata.

"Ja seuraavaksi radalle Naella Wahlman hevosellaan Mustelilja! Olkaa hyvä, voitte aloittaa." Kuuluttajan ääni kantautui korviini ja kuulin, kuinka yleisö taputti. Tiesin, että minua, tai meitä, tuijotettiin, mutta ohjasin Muskan lähtöalueelle ja siirsin sen raviin. Tamma eteni reippaasti ja minä koitin muistella, missä ensimmäinen ampumispaikka oli. Ensimmäinen tai toinenkaan nuoli ei osunut tauluun, mutta Muska tuntui nauttivan, kun laukkasimme tunturinrinteeseen rakennetulla radalla. Yritin ampua jokaista taulua, kuten kisan henkeen kuului, mutta osuin lopulta ehkä yhteen tai kahteen tauluun - jos edes niihin. Saapuessamme maaliin Muska puuskutti, mutta vaikutti erittäin tyytyväiseltä. Siirsin tamman ravin kautta käyntiin ja Ira kiirehti luoksemme. "No, miten meni? Moneenko osuit?" Ira kyseli innostuneesti samalla kun laskeuduin hevosen selästä. "Ehkä kolmeen, tai kahteen, tai emmä tiedä. Ootko nähnyt sitä miestä?" vastasin kiireisesti ja tähyilin ympärilleni työntäessäni Muskan ohjia samalla Iralle. Hän saisi loppuverrytellä tamman, jotta sulautuisin väkijoukkoon mahdollisimman hyvin. "Öh, joo, älä katso taaksesi", Ira madalsi ääntään ja yhtäkkiä tunsin, kuinka joku tarttui olkapäähäni kääntääkseen minut.

"Naella! Kauanko siitä on, varmaan ainakin seitsemän vuotta! Mitäs sulle kuuluu, miten sä olet tänne päätynyt?" Edessäni seisoi nyt punatakkinen, harmaahiuksinen mies, joka selkeästi tunsi minut. Ira talutti Muskan vähän kauemmas ja olisin mielelläni seurannut heitä, mutten millään voinut. "Tero! En mä ole huomannut että säkin olet täällä!" vastasin reippaasti ja vilkuilin Iraa. "Joo, meillä on mökki täällä lähellä niin päätettiin tulla käymään. Mutta etkös sinä asu edelleen etelässä, mikä sut on tänne tuonut?" Tero viittasi taakseen, missä seisoskeli lyhyenpuoleinen nainen kevytuntuvatakissaan. "Hmph, kyllä, joo, teki mieli lähteä myös Lappiin käymään, niin tuota, osallistuttiin sitten tälläiseen kisaan.." Katselin maahan eikä mutinastani saanut varmasti kovinkaan hyvin selvää. "No mutta sehän on hienoa! Ootko harrastanut ratsastusjousiammuntaa enemmänkin? Kyllähän sinä pienenä vikelsit mutta en minä olisi uskonut että susta jousiampuja tulee!" "No joo, en mä, viimeviikolla aloitettiin treenit", mutisin vastauksen ja Tero katseli minua kummastuneena. "No kieltämättä siltä tuo teidän meno vähän näyttikin. Mutta eipä siinä, tsemppiä tulevaan", Tero vastasi ja ojensi kättään kätelläkseen minua. Puristin kättä, hymyilin vaivautuneesti ja lähdin paikalta mahdollisimman nopeasti Iran ja Muskan perään. Löysin parin kentän laidalta, ja Ira nauroi, kun tulin paikalle. "No, hienostihan se meni! Miksi sä tuommoista jännitit?" "Mä olin sen suosikkioppilas, tunnollisin treenaaja ja se, joka laitettiin aina hankalimpien hevosten selkään ja sitten mä täällä tunnustan, etten ole treenannut minkään vertaa ja tulen nolaamaan muutkin kilpailijat kun en osaa mitään. Siksi", vastasin ja otin Muskan ohjat Iran kädestä. Nainen jäi nauramaan perääni, kun lähdin taluttamaan ratsuani pois kentältä. "Vähän huumoria Naella! Älä ole noin tosikko!" (855 sanaa)

Tuomarin kommentti: "Asenne kohdillaan, lahjattomat treenaa vai miten se menikään! Teksti etenee luontevasti hyvässä vauhdissa, ja vieras sekä vieraan aiheuttamat tuntemukset ilahduttavat ja naurattavat. Hieman erilainen lähestymistapa, josta on otettu ilo irti menemättä kuitenkaan aivan kieli poskessa. Taidokkaasti kerrottu tarina, jonka parissa viihtyi."

31.08.2021 Kantakirjaus, KTK-II
Muska kävi täydentämässä kakkospalkintoriviään kantakirjaustilaisuudessa elokuussa.
Musta tamma palkittiin toivotusti toisella palkinnolla kivalla pisterivillä 17 + 18 + 18 + 17 = 70p.

31.07.2021 Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus, EV-II
Muska palkittiin estevarsojen ja -nuorten laatuarvostelutilaisuudessa toisella palkinnolla neljävuotiaana.
Tamma sai pisterivikseen hienosti 7 + 10 + 1 + 2 + 4 + 7 = 31p.

20.07.2021 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus, SV-II
Tallin suomenhevosnuorikot haettiin tänään laitumelta ja puunattiin edustuskuntoon. Kolmevuotiaat Muska, Karri ja Valtteri pääsivät tänään osallistumaan suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen, jonne minulla oli tapana ilmoittaa hevoseni, jotta ne näkivät maailmaa myös ennen kisauran aloitusta. Muska lastautui hevosauton kyytiin kiltisti Valtterin perässä eikä aiheuttanut ongelmia matkallakaan. Vieraassa paikassa tamma oli kuitenkin yllättävänkin jännittynyt ja käytös arviointitilaisuudessa ei sen myötä ollut mitenkään erityisen priimaa - rakennearvostelussa Muska ei malttanut seistä paikoillaan, vaan tempoi narun päässä ja nosteli jalkojaan saaden käytöspisteitä kyseisestä arvioinnista vain kolme. Koko arviontitilaisuuden käytöksestä tammalle annettiin pisteitä 6,75. Muskan rakenne arvioitiin 6,4 pisteen arvoiseksi ja suvullaan tamma ansaitsi täydet 10 pistettä. Ratsastuskokeessa suoritimme helppo C -tasoisen kouluohjelman, josta saimme 7 pistettä. Tamma oli ratsuna selkeästi rennompi, joten arviointiosuudesta keräsimme 8,5 pistettä. Yhteensä Muska sai 41,65 pistettä, joka oikeutti sen toiseen palkintoon - samaan kuin emänsä ja veljensäkin, joten minun oli syytä olla tyytyväinen. Ja niin tietysti olinkin, tämähän oli sujunut ainakin melko mallikkaasti!