10.04.2022 Kouluvalmennus, valmentajana Enna Reinivuo
Päivän kolmantena ratsukkona valmennukseen pääsi Naella ja Liina. Voikko tamma työskenteli alkuverryttelyn ajan hyvin keskittyneesti, tehden täsmällisesti pyydetyt asiat. Pidimme alkuverkan aika rentona, lähinnä tempon vaihteluita, siirtymisiä ja isoja ympyröitä kunnolla taivuttaen. Liina kulki rennossa, vähän matalammassa muodossa, mikä ei haitannut lainkaan – ryhtiä ehtisi hakemaan valmennuksen edetessä. Naellan kanssa hioimme hieman istuntaa kuntoon, huomasin ratsastajan istuvan hieman vinossa varaten enemmän painoa vasemmalle istuinluulle. Muuten nainen ratsasti siististi, kuten ennenkin olen hänen nähnyt ratsastavan.

Kun tamma oli huolellisesti verrytelty niin ravissa kuin laukassakin kumpaankin suuntaan, annoin ratsukon pienen hetken hengähtää pitkin ohjin sillä välin, kun kävin läpi seuraavaa tehtävää: "Tulet pituushalkaisijalle tuolta päädystä, teet huolellisen suoristuksen. Sen jälkeen lähdet pohkeenväistöä aina vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle kohti pitkän sivun keskikohtaa. Sitten uralla suoristus ja avotaivutusta, ennen kulmaa suoristus ja taas päädystä uudestaan." Naella keräsi ohjat tuntumalle ohjeet kuunneltuaan ja valmistautui tehtävään. Ensin tehtävä tultiin kertaalleen käynnissä, minkä jälkeen siirryttiin raviin. ”Pidä tuntuma tasaisena, inasen voit käyttää enemmän vasenta pohjetta tukena, ettei takapää karkaa liikkeen edelle”, neuvoin ratsastajaa, kun he väistivät vasemmalle. ”Hyvin korjattu”, huikkasin vielä ennen suoristusta, kun Naella sai Liinan väistämään paremmin. ”Avotaivutukseen vielä parempi kokoaminen, nyt se vähän karkaa”, totesin avotaivutuksen jälkeen. Tehtävää saatiin hioa hyvä tovi, ennen kuin paketti alkoi näyttää siltä, miltä halusin. Liina selkeästi oli taitava ratsu, mutta pyrki laistamaan hommista, jos se oli mahdollista. Tällä kertaa sille ei annettu tätä mahdollisuutta, vaan pidimme huolen siitä, että hommat tehtiin hyvin ja loppuun saakka. Etenkin loppua kohden Liina tuppasi himmailemaan, mikä ei käynyt päinsä.

Seuraavaksi oli tarkoitus työstää laukkaa. "Tehdään täyskaartoja ja vastalaukkatreeniä. Voit aina vaihdella kohtaa, missä täyskaarron teet, kunhan menet hyvän matkaa tasapainoista vastalaukkaa ennen seuraavaa täyskaartoa, ei lähdetä hoppuilemaan", selitin. Naella nosti Liinalla laukan ja haki ensin hyvän, rytmikkään tahdin. "Hae sitä vähän tiukempaan pakettiin, ryhti saisi olla parempi. Ei haittaa, vaikka kokoaisitkin sitä enemmän", neuvoin ja korjasin myös ratsastajan istuntaa taas. Tässä tehtävässä oli oltava tarkka istunnan kanssa, ettei paino toisella istuinluulla ollut väärä signaali ratsulle laukanvaihtoon. Naella keskittyi tehtävään hyvin ja sai Liinalta hyviä suorituksia. Tamman laukka oli tasapainoista, vaikkakin vastalaukkaa sai vielä hakea parempaan balanssiin. Kun tehtävä sujui mutkitta, otimme tunnin loppuun vielä ensin hieman pätkiä keskilaukassa ja lopuksi myös keskiravia, kun oli aika siirtyä laukasta raviin. Tamman keskiravi oli hyvännäköistä ja lennokasta. Kun ratsukko oli saanut vähän revitellä keskiaskellajeilla, oli aika aloittaa loppuverryttely ja tasoitella Liinan hengitystä kevyessä ravissa. (388 sanaa)

11.12.2021 Kouluvalmennus, kirjoittanut Ira Rantalahti
Olimme päätyneet Sessan ja kahden hevosen, Liinan ja Horsman kanssa Lappiin Valokylän tallille valmennusviikonlopun viettoon. Idea oli ollut minun, ja kun Naella oli näyttänyt suunnitelmalleni vihreää valoa, oli meidän miltei pakko lähteä - Naella voisi muuttaa mieltään koska tahansa. Naella sai minun puolestani luvan päättää mukaamme lähtevät hevoset ja niinpä minun ratsukseni päätyi hirmuisen kiva voikko Liina. En ollut treenannut tamman kanssa kovin paljoa ennen reissua, joten perjantaina en osannut sanoa valmentajalle hevosesta oikein mitään. Valmennus oli kuitenkin mennyt oikein kivasti ja odotin lauantain valmennusta innolla.

Lauantaina valmentajamme toimi Olympia-tasollakin arvostettu Peter Wellington, mikä jännitti minua aika paljon. Olin toki ollut australialaislähtöisen kouluratsastajan, Amaran, tunneilla kotona, mutta asetelma poikkesi täällä siten, että olimme tehneet Amaran kanssa monta kertaa aamutalleja yhdessä ja nyt näin valmentajan ensimmäistä kertaa vasta maneesissa. Peter istui vilttiin kääriytyneenä katsomossa teemuki kädessä, kun ryhmämme saapui maneesiin. Liina vaikutti aika rennolta, kun nousin sen selkään jakkaralta ja suuntasimme uralle käynnissä. Esittelin meidät vuorollamme Peterille ja mies nyökytteli samalla kun silmät kiersivät arvioivasti vuoroin Liinassa ja vuoroin minussa. En osannut päätellä ilmeestä, millaisia mietteitä suomenhevonen brittiläiselle aiheutti, mutta ainakaan Peter ei sanonut mitään.
Aloitimme varsinaisen valmennuksen raviväistöillä. Liinaa piti hieman herätellä ravissa, mutta heti sen jälkeen väistöt lähtivät sujumaan oikein kivasti. Peter kehui Liinan ravia, mutta omasta ratsastuksestani sain aika paljon palautetta - sitähän tänne oltiin toki tultu hakemaan, mutta eivät minun jalkani nyt varmasti niin takana olleet kuin Peter antoi ymmärtää. Sisuunnuin kommenteista sen verran, että Liina jännittyi, mistä seurasi lisää juttua Peterin suusta. Korkean temperamenttini vuoksi minua alkoi ärsyttää, ja vaikka en sitä tietystikään purkanut hevoseen, Liina alkoi kiemurrella apujen välissä eikä ravannut millään tapaa rennosti. "Ira, stop the horse. You need to breath for a moment, then you can continue", Peter huusi lopulta maneesin poikki ja hidastin Liinan ravista käyntiin ja pysäytin sopivaan paikkaan. Minua nolotti ja poskelle vierähti kyynel. Hitto, en minä yleensä ihan tälläinen ollut kiihtyessäni. Taputin Liinaa kaulalle ja annoin tammalle ohjaa.
Jatkoimme Peterin ohjeesta käyntiväistöillä. Pahoittelin käytöstäni, mutta mies heilautti vain kättään - hän oli varmasti nähnyt valmennusurallaan monia harmistuneita ratsastajia. Olihan tilanne tietysti hevoselle vähän epäreilu, kun muiden laukatessa teimme tehtäviä käynnissä, mutta näin oli paras tällä kertaa. Kun väistöt onnistuivat käynnissä ihan tarpeeksi hyvin, jatkoimme ravissa muutamien toistojen verran ja pidimme sitten välikäynnit. Peter oli selkeästi laskenut vähän odotuksiaan meidän suhteen, mikä oli ehkä ihan hyvä. Laukassa teimme perus helppoa ja kivaa -tyylillä muutamia ympyröitä ja lopetimme onnistuneeseen suoritukseen. Siirsin tamman muutaman kierroksen eteen-alas -ravien jälkeen käyntiin ja taputtelin vaaleaa kaulaa ylitsevuotavan pitkään. Liina vaikutti ihan tyytyväiseltä, vaikka valmennus ei ollut mennyt ihan niin kuin kukaan oli suunnitellut. Hevonen oli tänään oikein kiva ja se teki kaiken kuten pyysin, mutta minulla itselläni oli aika huono päivä. Harmi juttu, että sellainen sattui juuri tälle reissulle, mutta eipä näitä voi ennustaa. Toivottavasti huomiseksi suunniteltu puomitreeni sujuisi paremmin. (462 sanaa)

30.09.2021 Kantakirjaus, KTK-II
17 + 18 + 18 + 18 = 71p. KTK-II

20.08.2021 Suomenhevosvarsojen laatuarvostelutilaisuus, SV-I
Liina pakattiin trailerin kyytiin yhdessä Mörkön kanssa ja kaksikko pääsi esittäytymään suomenhevosvarsojen laatuarvostelutilaisuudessa. Liina esitettiin neljävuotiaiden luokassa iltapäivän puolella, mutta odottelu ei tuntunut stressaavan sitä lainkaan. Sen sijaan tamman käytös oli lähes ensiluokkaista jo rakennearvostelusta lähtien - voikko sai rakenteestaan 8.4 pistettä ja käytöksestään arvioinnissa täyden kympin. Muu käytös arvioitiin hienosti 8.5 pisteen arvoiseksi. Sukupisteitä Liina sai 10 pisteen verran kuten oli odotettavissa. Ratsastuskokeessa ratsastettiin helppo B -tasoinen kouluohjelma, josta saimme 67,857% ja pisteiksi 10. Ratsastettavuutta arvioitiin myös ja siitä Liina sai 7.4 pistettä. Viimeisenä arvioitiin luonne, ja siitä omistaja on erityisen ylpeä - täydet 20 pistettä! Yhteensä Liina keräsi siis 74,2 pistettä, mikä oikeutti ykköspalkintoon ja tilaisuuden parhaan nuoren titteliin. Itkuhan siinä meinasi tulla!

20.07.2021 Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus, KV-II
Rakenne: 8, Laukka: 2, Ravi: 2, Käynti: 2, Lisäpisteet: 1, Suku: 15.5
Yhteensä: 30.5p, KV-II

21.06.2021 Uusi varsa aiheuttaa keskustelua, kirjoittanut omistaja
"Siis sä ostit taas suomenhevosvarsan? Ihan vastahan Karri tuli ja sulla on kaks omaa kasvattiakin tuolla laitumella. Minne sä aiot laittaa nämä syksyllä?" Tallityöntekijäni Kiiran ilme oli kysyvä. Talutin vuotiaan suomenhevosvarsan karsinaansa, suljin oven ja käännyin Kiiran puoleen. "Tässä on Peikonlehti, ehtaa kainuulaista suomenhevoskasvatusta Haltiasalosta! Mun pitää näyttää sulle miten se liikkuu, kyllä säkin ihastut siihen", vastasin naiselle, joka kurkki kaltereiden välistä karsinaan. "Ei tässä siitä ole kyse, varmasti on hieno ja vaikka mitä, mutta mä oon huolissani että sulta loppuu karsinat. Meneehän ne nyt ihan hyvin laitumella, mutta kohta on taas syksy ja kaikki pitäisi mahduttaa talliin ja jonkun pitäisi vissiin vielä ratsuttaakin nämä..." Kiira katsoi minua suoraan silmiin. "Ai sä haluut tämän ratsutettavaksi? Ota minun puolesta, eiköhän se sovi muillekin", vastasin ja käännyin lähteäkseni hakemaan suomenhevosvarsalle heinää. Kiira yritti sopertaa jotain vastaukseksi, mutten enää kuunnellut. Ihan oikeassahan nainen oli, mutta en halunnut ajatella asiaa nyt. Äkkiäkös minä vuokraisin naapurin mailta tyhjäksi jääneen pihaton ja laittaisin varsani sinne temmeltämään. (161 sanaa)