06.04.2023 Tilannekatsaus, kirjoittanut omistaja
Karppi on hienosti kilpaillut sijoitukset täyteen sekä esteillä että koulussa, ja yksi jälkeläinenkin sille on ilmaantunut. Kiira on satunnaisesti kilpaillut Karpin kanssa isommissa ja pienemmissä karkeloissa, mutta nekin alkavat olla Karpin osalta pikkuhiljaa varmaan kilpailtu. Karppi nauttisi varmasti rennosta eläkeläiselämästä jossain rauhallisessa paikassa. Mutta ei nyt ihan vielä, eiköhän me ainakin laatikset käydä ensin!

05.-08.08.2022 Rowan Parkin valmennusviikonloppu, kirjoittanut Kiira Veiskonen (Naella)
Siitä olikin jo vierähtänyt hetki, kun viimeksi istuin Karpin selässä. Nyt Naella oli kuitenkin löytänyt jostain ilmoituksen Rowan Parkin valmennusviikonlopuista ja ehdotti, josko lähtisin reissuun Karpin kanssa. Eipä minulla muutakaan ollut, joten suuntasimme elokuun alussa Saksaan. Perjantaina Karpilla oli lepopäivä pientä talutuslenkkiä lukuunottamatta, sillä saavuimme Rowan Parkiin vasta perjantaiaamuna. Karppi matkusti rauhallisesti tapojensa mukaisesti ja perillä ponipoika joi ensitöikseen ison saavillisen vettä ja keskittyi sitten heiniinsä.

Lauantaina pääsimme Karpin kanssa ensimmäiselle valmennustunnille. Olimme mukana helppo A -tasoisessa ryhmässä, joten lauantain valmennuksen ohjelmassa olivat ympyrät, voltit, siirtymiset ja pohkeenväistöt. Karppi tuntui alussa hieman laiskalta, mutta tunnin edetessä homma alkoi sujua. Valmentaja joutui pari kertaa muistuttamaan minua käsien paikasta, ja homma helpottuikin kun käsien oikean asennon myötä pääsin istumaan kunnolla satulaan. Ravissa tehdyt voltit ja pohkeenväistöt keräsivät kehuja, mutta laukassa meillä oli vähän haasteita. Karppi oli hieman vino vasemmalle, joten sen korjaamisessa meni hetki. Totesimme, että ponilla oli ehkä jotain jumia kaulassa, sillä istuin valmentajan mielestä hyvin ja pakka oli muuten hyvin kasassa.

Sunnuntaina Karppi tuntui alusta asti paremmalta kuin lauantain tunnilla. Ratsastimme sunnuntaina pätkiä helppo A -radasta ja valmennuksen lopuksi kokonaisen radan rataharjoituksena. Aloitimme alkuverryttelyiden jälkeen koottujen askellajien parissa tekemällä siirtymiä. Karpin koottu ravi löytyi melko helposti eikä laukassakaan tarvinnut tehdä ihmeempiä temppuja. Lievä vinouskin oli yön aikana hävinnyt miltei kokonaan ja Karppi liikkui mielellään. Seuraavaksi harjoitellut avotaivutukset sekä käynnissä että ravissa sujuivat hyvin. Karppi taipui mukavasti ja liike oli ilmavaa. Laukassa jatkettiin siirtymillä, tällä kertaa kohti keskilaukkaa ja takaisin koottuun versioon. Teimme myös muutamia yksittäisiä laukanvaihtoja. Keskilaukassa Karppi meinasi jäädä vähän pohkeen taakse, mutta laukanvaihdot olivat sitten parempia.
Valmennuksen päätteeksi suoritimme kouluradan kokonaisuudessaan. Ratsastus alkutervehdykseen sujui hyvin, mutta sen jälkeen Karppi jännittyi jostain syystä ja loppurata meni vähän niin ja näin. Saimme radastamme 61%, mutta tiesin että olisimme pystyneet parempaankin ja se hieman harmitti. Saimme valmentajalta kuitenkin kivasti palautetta ja sen jälkeen minulla olikin jo parempi mieli. (307 sanaa)

30.06.2022 Kantakirjaus, KTK-III
Karppi kirjattiin Ponikantakirjaan kolmannella palkinnolla pistein 16 + 16 + 16 + 14 = 62p. Hieno poni!

29.09.2021 Ponin testiajo, kirjoittanut omistaja
"Moi Kiira, lähdetkö huomenna hakemaan yhden uuden ponin meille?" miltei huusin puhelimeen, kun kuulin linjan avautuvan. "Siis ponin?! Tottakai lähden! Mikä, millainen, mistä?" Kiiran ääni oli innostunut ja täynnä odotusta. "Lähdetään aamulla yhdeksän maissa tallilta. Joo, tehdään niin", vastasin ja lopettelin puhelun saatuani hyväksyvän vastauksen. Kiira yritti kovasti vielä udella tietoja ponista, mutta lupasin kertoa lisää vasta matkalla. Loput tiistai-illasta kului uuden ostoksen sukua tutkiessa ja nukkumaanmeno venyi myöhään.

Onnekseni minun ei tarvinnut tehdä keskiviikkoaamuna aamutallia vaan sain rauhassa valmistautua poninhakureissuun. Valitsin viinikaapista pullon lempikuohuvaani ja hieman ennen puolta yhdeksää lähdin pullo kädessä autolle, jolla ajoin lyhyen matkan tallin pihaan. Muutama hevonen hirnahti minulle tarhoistaan, kun avasin auton oven peruutettuani ensin trailerin kohdalle. Juuri pihaan pyörällään saapunut Kiira kiirehti auttamaan kuljetusvaunun kiinnittämisessä ja minä kävin tarkistamassa trailerin olevan kuljetuskuntoinen eli sen, että heinää oli verkossa tarpeeksi, mukana oli sankoja ja kuivikkeet oli vaihdettu edellisen kerran jälkeen. Kaikki oli juuri kuten pitikin, joten kävimme nopeasti tallissa sanomassa aamutallityöntekijä Iralle minne olimme menossa ja pyysin naista laittamaan jonkin karsinan päätallista kuntoon uutta asukasta varten. Ira vastasi asian olevan jo hoidossa ja nyökkäsi Kiiraan päin, mistä arvasin, ettei nainen ollut voinut pitää tietoa omanaan edes pientä hetkeä.

Ajomatka Kurjenpesään kesti vajaan tunnin verran ja käännyimme tallin pihaan kymmentä vaille kymmenen. Kiira oli vähintään yhtä innostunut kuin minäkin, sillä olin juuri kertonut, millaista tyyppiä olimme menossa hakemaan. Tarhoissa oli hevosia, lähinnä puoliverisiä ja muutama poni, mutta yhtään ihmistä ei näkynyt missään. Istuimme autossa pienen hetken hevosia seuraillen ja kun huomasimme tallin edustalla liikettä, nousimme autosta ja menin esittelemään itseni. Tallityöntekijä osasi ohjata meidät Ainon luokse tallissa ja pian käsissäni olikin jo tummanruskea nahkariimu ja punainen riimunnaru. Aino johdatti meidät takaisin ulos ja kävelimme lyhyen matkan tarhalle, josta meitä katseli punaruunikko poniori. "Tässäpä tämä nyt olis. Ottakaa se sieltä ja tulkaa talliin, kai te nyt ratsastatte sillä?" Aino katsoi minua kysyvästi. "Joo, no kai se täytyy testata vaikka kyllä mä luotan suhun että et sinä ihan mitä tahansa myy", vastasin ja hymyilin katsoessani tarhassa olevaa ponia. Aino naurahti ja lähti edeltä takaisin talliin. Ojensin päitset ja narun Kiiralle, joka otti ne vastaan ja alkoi avata porttia. Tarhassa oleva poni ei tehnyt elettäkään tullakseen Kiiraa vastaan, mutta ei lähtenyt karkuun kun Kiira jutteli sille ja puki päitset päähän. Punaruunikko seurasi Kiiraa kiltisti ja olin yhtä hymyä, sillä ainakin toistaiseksi poni oli juuri sellainen kuin oli luvattu. Kiira kysyi kävelymatkalla ponin nimeä ja hoksasin, etten ollut ajatellut asiaa ollenkaan. "Se on Portjengrat, mutta ei mulla sille lempinimeä ole", vastasin ja Kiira hymähti. "Portjengrat? Se on vähän vaikea, ehkä joku lyhyempi olisi kotikäytössä käytännöllisempi."

Aino opasti tallissa, mistä löytäisimme ponille varusteet ja harjat. Kiira laittoi ruunikon seisomaan pesupaikalle, josta se tarkkaili toimiamme kiinnostuneesti. Mennessäni orin viereen pölyharjan kanssa ponin yleisilme ikäänkuin sulkeutui hieman, mutta sain harjata ponin läpikotaisin, kun muistin olla liikkeissäni tarpeeksi rauhallinen. Kiira harjasi ponin suojat odotellessaan ja pian pääsimmekin jo varustamaan. Ruunikko otti kuolaimet suuhunsa mieluusti eikä vastustellut satulavyön kiristämistä, joten ihastukseni pieneen otukseen vain kasvoi.

Kiira pääsi testaamaan punaruunikkoa ensimmäisenä. Nojailimme Ainon kanssa kentän aitaan ja katselimme, kun Kiira työsti ponia ympyröillä ja erilaisilla siirtymisillä. Jokaisella kerralla meidät ohittaessaan Kiira hymyili leveästi ja hän kuulosti myös kehuvan ponia aina kentän toisessa päässä ollessaan. Poni liikkui erittäin laadukkaasti ja varsinkin sen laukka oli upea. Aino ehdotti, että kasaisimme kentälle pienen esteen ja näin tehtiin. Kiira, joka yleensä kyseenalaisti hyppäämisen ensimmäisellä ratsastuskerralla, oli asiasta tällä kertaa vain innoissaan. Ratsukko hyppäsi ensin pari kertaa ristikon yli ja sitten kaksi kertaa pystyn eikä ponin hyppytekniikassa tai -innostuksessa ollut mitään moitittavaa. Kun Kiira vihdoin malttoi lopetella ja käänsi ponin kentän keskelle, tiesin, että ori oli miltei pakko ottaa mukaan - Kiiran hymystä päätellen asiaa ei annettaisi minulle anteeksi, jos punaruunikko jostain syystä jäisikin ostamatta. Päätin siis olla itse testaamatta ponia ollenkaan, jotten löytäisi siitä mitään vikaa - ihan kuin siinä jotain olisi ollut. Kiira jäi kävelyttämään oria kentälle ja me menimme Ainon kanssa kirjoittamaan kauppakirjat kuntoon. Palatessani ulos paperinivaska käsissäni Kiira tuli ponin kanssa vastaan ja halasi minua. "Eikös sen nimi voi olla Karppi?" nainen sanoi korvaani ja nyökkäsin hymyillen. Poni seisoi etäämmällä ja katseli meitä rauhallisella ilmeellä tuuhean otsatukkansa alta. "Portjengrat eli Karppi, sehän kuulostaa ihan hyvältä." (687 sanaa)