31.08.2023 Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus, KERJ-I
Roope palkittiin KERJ:n laatiksessa odotetulla ensimmäisellä palkinnolla elokuussa. Kyynelissä oli hieman pitelemistä, sillä tämä tietää yhteisten treenien vähenemistä, vaikka ansaittuahan se tietysti on - Roope on tehnyt hienon uran kilpakentillä ja pääsee nyt viettämään rennompaa elämää aloittelevien kenttäratsastajien opetushevosena.
9 + 44 + 22 + 21 + 15 = 111 p. KERJ-I

18.09.2022 Maastoestevalmennus, valmentajana Siiri
"Ohops! Ei haittaa, istu vain lähelle hevosta ja tee joku ympyrä, niin tullaan paremmalla fiiliksellä uudelleen." sanoin ja rauhoittelin Naellaa, jolle tummapukeisen puoliveriorin kimmoke lähellä kuuluneesta äänestä oli tullut ehkä aavistuksen yllätyksenä.
"Joo, jes, siinä pieni puolipidäte ja sisäpohje lähelle hevosta niin saat sen asettumaan sisäpohkeen ympärille ja sitä kautta saadaan sen ajatus äsken kuuluneesta pamauksesta takaisin tähän tehtävään. Noniin, ei muuta kuin tulkaa uudelleen." ohjeistin samalla, kun Naella ratsasti oriaan perusistunnassa jonkinnäköisellä ympyrällä saadakseen Roopeen jonkinlaisen yhteyden.

Roope laukkasi matkaa voittavaa laukkaa kohti vettä, hyppäsi rohkeasti alas veteen ja vedessä laukkasi korvat tötteröllä kohti seuraavaa estettä. Naella tuki hevostaan olemalla lähellä satulaa, eikä hyppy vedessä tuottanut ratsukolle minkäänlaista ongelmaa. Vedestä ylöshyppy oli ehkä hieman vauhdikas, ja Roope lähti ponnistamaan sille melko varhain, mutta ratsukko selvisi tästäkin hyvässä tasapainossa - ehkä Naella oli jo hyvin tottunut siihen, että vaikka hän yritti tehdä puolipidätteen ja tiiviin istunnan kautta vielä yhden laukka-askeleen ennen hyppyä, ori lähti venyyttämään hyppyyn mielummin liian kaukaa.

Pienten välikäyntien jälkeen hyppäsimme pienimuotoisen radan, jossa yhdistyi puiset rivitaloesteet suhteutetulla estevälillä, trakehnerhauta, risueste, sianselät S-tiellä sekä yhdistelmä vedessä, johon kuului hyppy veteen, hyppy vedessä ja hyppy vedestä. Naella ja Roope lähtivät pienimuotoiselle radalle hyvässä tahdissa; vauhtia oli juuri sopivasti ja Naella piti hevosen myös tehtävien välissä hyvässä kontrollissa. Sianselillä Roope tuli kuitenkin hieman vahvaksi ja tehtävä tuli hypättyä enemmän suoralla kuin kaarevalla linjalla, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin.
"Tälläisen hevosen, joka laukkaa mielellään reippaasti eteen, kanssa saa olla aika tarkkana siitä että ei lähde oikomaan kaarevia uria liikaa - muuten käy niin, että maaliin tulee ihanneaikaa nopeammin. Tullaan vielä sianselät uudelleen niin, että istut hyvissä ajoin lähelle hevosta ja viet sen kaarevalle uralle niin, että ei varasteta turhia sekunteja sieltä." ohjeistin ratsastajaa. (279 sanaa)

12.-14.08.2022 Valmennusviikonloppu Ilvessuolla, kirjoittanut Klarissa Sjöblom & kommentit valmentaja (Naella & VRL-10444)
Naellan ideasta lähtenyt ajatus osallistua valmennusviikonloppuun oli johtanut siihen, että matkustimme perjantaina Ilvessuolle yhdessä Iran ja ratsujen kanssa. Minulle oli valittu Roope, komea kenttäpuoliverinen, jolla ehdin ennen viikonloppua ratsastaa tasan kolme kertaa. Ne kolme kertaa olivat kuitenkin sujuneet kivasti, ja lähdin reissuun rennolla mielellä.
Saapumisen ja majoittumisen jälkeen perjantaina oli heti ensimmäinen valmennus. Valmennuksen aiheena oli istunta ja avut. Aloitimme tsekkaamalla istunnan ensin suoralla uralla ja ympyröillä sekä käynnissä että ravissa, mistä jatkoimme kahdeksikonmuotoiselle uralle. Aluksi Roope vähän kiemurteli eivätkä kahdeksikon puolet olleet lähelläkään symmetrisiä, mutta valmentajan avustuksella sain istuntani korjattua ja Roopenkin ratsastettavuus parani heti. Laukassa oli ensin melko paljonkin haparointia, etenkin vaihtojen kanssa, mutta kun muistin itse rauhoittaa istuntani ja kerätä Roopen alleni, kaikki helpottui. Lopputunnista allani pärskähteli tyytyväinen hevonen, ja minuakin hymyilytti.

Lauantain ensimmäisessä valmennuksessa, jonka aiheena olivat siirtymät, pääsin testaamaan Ilvessuon omaa hevosta, gp-tason kouluratsu Supoa. Roope sai tarhailla aamun siis ihan rauhaksiin, kun minä yritin motivoida ison raudikon tekemään hommia kanssani. Iltapäivällä Roopekin pääsi sitten töihin, kun viikonlopun viimeinen valmennus alkoi. Valmennuksen aiheena oli laukkatyöskentely ja tästä valmennuksesta valmentajamme kirjoitti meille pienen kommentin kotiinviemisiksi.
"Erittäin tasaista suorittamista tältä ratsukolta tänään. Roope olisi selvästi ollut ennemmin jossakin toisaalla, mutta suoritti silti vaaditut asiat hitaalla varmuudella, ja Klarissa ratsasti oria hyvin. Muistutuksen saa teiden tarkkuudesta, tänään oli hieman ongelmaa vähän myöhään aloitetun teiden ratsastuksen kanssa, joten erityisesti tehtävien suunnitteluun ja valmisteluun voisi kiinnittää lisää huomiota. Laukanvaihdot tehtiin tänään Roopen kanssa osittain ravin kautta hevosen selkeän hitauden vuoksi, mutta saatiin liike onnistumaan tarvittaessa Klarissan sitä vaatiessa hyvin myös laukassa.
Tämän hevosen kanssa suositellaan nopeatempoisia liikkeitä, ehkä hevonen ei sillä tavalla kyllästyisi ihan näin paljoa. Kuitenkin kehut molemmille tasaisuudesta, ratsastaja saisi lisätä hieman terävyyttä apujen käyttöön, se voisi myös tukea hevosen reippaampaa etenemistä."

Sunnuntaina ei ollut enää valmennusta, vaan rataharjoitus, jonka suoritimme Roopen kanssa tasolla vaativa A. Roope tuntui vähän väsyneeltä, mikä valitettavasti näkyi myös ulospäin. Saimme prosentteja kuitenkin 70,643, mikä oli mielestäni oikein hyvä tulos. Tuomarin kommentiksi saimme seuraavaa: "Hyvä tasainen suoritus, tänään hieman innoton ratsu. Hyvin ratsastettu puuttellisesta lennokkuudesta huolimatta. Hyvä kuuliaisuus." Tiesin siis ainakin nyt, että jatkossa Roopen kanssa tulisi keskittyä treenien mielekkyyteen, jotta into säilyisi ja välittyisi myös ulkopuolisille. Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli oikein onnistunut ja Roopen kanssa oli mukavaa käydä ensimmäisellä treenireissulla pitkään aikaan. (370 sanaa)

13.06.2021 Irtohypytystä Hirttivaarassa, kirjoittanut omistaja & kommentin Tinu
Tänään pakkasin Roopen traileriin ja otimme suunnaksemme Hirttivaaran tallin. Ajomatkaa meillä oli vajaan tunnin verran, mutta koska halusin olla perillä ajoissa, lähdimme jo yhdeksän maissa aamulla. Kukaan ei valitettavasti ehtinyt lähteä minulle apukäsiksi, mutta onneksi matkassa oli vain yksi hevonen ja sekin oli lastautunut kyytiin mallikkaasti. Puolessa välissä matkaa pysähdyimme hetkeksi ja kävin tsekkaamassa Roopen kunnon. Teillä oli onneksi melko hiljaista enkä ollut joutunut tekemään esimerkiksi äkkijarrutuksia, joista nuoret hevoset yleensä hämmentyivät kovasti. Roope oli trailerissa ihan kunnossa ja katseli minua pää vinossa, kun avasin trailerin etuoven.

Saavuimme Hirttivaaraan hyvissä ajoin ja heti parkkeerattuani yhdistelmän pihaan alkoi trailerista kuulua innostunuttta hörinää. Pihalla oli jo muitakin irtohypytykseen osallistuvia hevosia ihmisineen, joten avasin ensin vain trailerin etuoven ja annoin Roopen haistella ilmaa. Hirttivaaran omistaja Inkeri tuli siinä samassa paikalle ja toivotti tervetulleeksi kehottaen käymään Roopen kanssa kävelemässä maastossa ennen hypytystä. Yhdessä avasimme sitten trailerin lastaussillan ja päästimme Roopen ulos. Sillä oli päässä sekä suitset että päitset ja jaloissa kuljetussuojat, jotka Inkeri nappasi avuliaasti pois pidellessäni oria. Inkeri kertoi vielä, että meidän vuoromme olisi noin tunnin päästä, joten juotin Roopen trailerin vieressä ja lähdimme sitten Hirttivaaran tilan kiertävälle hiekkapohjaiselle lenkille. Roope seurasi minua kiltisti, mutta pääosin pää ylhäällä ja välillä hirnahdellen lajitovereilleen. Vähän rentoutuessaan se uskalsi napata suuhunsa lehtiä rantapientareen puista, mutta vauhti oli silti aika reipas. Orilaitumen laidalle saapuessamme Roope meinasi ensin säikähtää vauhdikkaalla ravilla paikalle saapuneita hevosia, mutta hoksasi sitten mitä tapahtuu ja oli tunkea turpansa suoraan sähköaitaan. Laitumella oleva kimo suomenhevosori kiinnosti minua muita enemmän ja yritin häätää kolme muuta turpaa pois edestä, mutta se ei ollut yhdellä vapaalla kädellä kovin helppoa. Kyseinen kimo ori oli Kalle, minun kasvattini ja Leian varsa, ja se näytti kotiutuneen Hirttivaaraan hienosti. Roope alkoi kyllästyä paikallaanseisomiseen ja Kallen kaveritkin alkoivat lähteä portilta takaisin syömään, joten jatkoimme matkaa Roopen kanssa.

Palasimme lenkiltä juuri, kun toinen hevonen, itseasiassa nuori poni, lähti maneesiin hyppäämään. Roope innostui hörisemään muille ja jouduin vetämään sen perässäni trailerille, sillä ori olisi kovasti halunnut mennä tekemään lähempää tuttavuutta kaksivuotiaaseen suomenhevostammaan. Laitoin Roopelle trailerin luona jännesuojat jalkoihin, tarjosin vielä hörpyn vettä ja etsin tavaroiden joukosta juoksutusliinan, johon kiinnitin orin. Lähdimme Roopen kanssa kohti maneesin vieressä olevaa kenttää, jossa meitä edeltävä pari vielä odotteli omaa vuoroaan. Kävelimme Roopen kanssa hetken kenttää ympäri ja kun kenttä oli hetken aikaa vain meidän kahden käytössä, ohjasin Roopen ravaamaan ympyrälle. Teetin orilla lyhyet ravipätkät molempiin suuntiin ja kävelytin loppuajan. Omalla vuorollamme Roope suuntasi maneesiin innokkaasti ja hirnahti reippaasti, kun ovet suljettiin sen takana. Kävimme ensin tutustumassa irtohypytyskujaan ja sitten Roope pääsi hyppäämään.

"Roope saapui maneesiin korvat hörössä ja uteliaan oloisena. Estekujan huomatessaan ja siihen tutustuessaan orin ilme kirkastui entisestään ja innostusta oli havaittavissa. Esteille päästessään ori ampaisi kujaan aina innokkaasti täyttä laukkaa, välillä jopa hieman hallitsemattoman näköisesti, mutta hypyt vaikuttivat laadukkailta ja vaivattomilta. Roopen käynti vaikutti hieman verkkaiselta ja välillä se näytti unohtavan katsoa, mihin on menossa. Ravi ja etenkin laukka näyttivät kuitenkin lennokkailta. Roope vaikutti selkeästi pitävän hyppäämisestä!"

Hypytyksen jälkeen Roope oli hieman hankala saada kiinni ja se puhkui intoa, itsevarmuutta ja ennenkaikkea hikeä, kun poistuimme maneesista. Kävelytin oria kentällä viitisen minuuttia, jotta hengitys tasaantui ja palasimme sitten tallin edustalle. Sain ystävälliseltä tallityöntekijältä sangon ja sienen ja laitoin Roopen kiinni trailerin kylkeen siksi ajaksi, kun pesin siitä enimmät hiet pois. Palkinnoksi ori pääsi nyhtämään vihreää ruoholle tienpenkalle, kun odottelin tumman karvan kuivuvan auringossa. Minulle tuntematon nuori tyttö tuli hetken päästä kysymään minulta, voisiko olla avuksi ja tiedustelin häneltä, luulisiko hän pystyvänsä pitämään Roopea paikoillaan. Kovien vakuutteluiden jälkeen jätin orin riimunnarun tytölle ja kiiruhdin itse tyhjentämään trailerista kakkakasan ja täyttämään heinäverkon. Palatessani nappasin kuljetussuojat mukaan ja laitoin ne Roopelle. Ori oli liikkunut vain vähän ja tyttö seisoi rauhassa ruunikon vierellä. Kiitin avustajaani ja lähdin sitten lastaamaan hevosen. Roope ei olisi malttanut lopettaa syömistä, mutta käveli lopulta rauhallisesti perässäni autoon, jossa sitä odotti vielä muutama kourallinen vihreää. Lopuksi pakkailin loput tavarat autoon, kävin kiittelemässä Hirttivaaran porukkaa ja sitten lähdimme Roopen kanssa kotia kohti. (644 sanaa)