14.02.2022 Lähdetään kotiin!
Aurora Weeks 2022 viimeinen päivä Orange Woodissa, kotiinlähdön aika
Viimeisenä ennen lähtöä lähdemme hakemaan varaamamme pennut kennelistä. Miltei purskahdan itkuun, kun minun pentuni juoksee heti syliini kun kyykistyn lattialle. Siinä se on, ensimmäinen oma koirani. Sen nimi on Orange Wood's Dream Catcher, mutta aion kutsua sitä tuttavallisemmin Darlaksi.

11.02.2022 Ensitapaaminen
Aurora Weeks 2022 perjantai Orange Woodissa, tutustumisreissu Big Footin kenneliin
Mä en oikein tiennyt mitä ajatella, kun perjantaiaamuna aamupalalla meille kerrottiin päivän ohjelmasta ja sitten jakauduimme huskyvaljakkoporukkaan ja hiihtoratsastusretkeläisiin. Menin ilmoittumiseni mukaisesti hiihtoratsastajien mukaan, mutta ohjaajamme ottaessa meistä lukua, hän toteaa että minun ei kuulu olla siellä. Asiaa selvitetään, ja nimeni löytyy koiravaljakkoporukan listasta. Miten? Olen varma, että rastitin hiihtoratsastuksen. Päivän aikataulu on kuulemma jo lyöty lukkoon enkä voi enää vaihtaa ryhmää. Olisi ollut kiva päästä suksille, mutta toisaalta voin tehdä sitä kotonakin. Ehkä tämä oli loppujenlopuksi ihan hyvä näin. Minut tullaan hakemaan ranchilta ja ajamme jonkin matkaa Big Footin kenneliin. Perillä meitä odottaa laumallinen koiria ja sisällä pieniä pentuja - enhän minä kestä! En ole edes varma, miksi alunperin halusin hiihtoratsastamaan, kun vaihtoehtona oli koiranpentujen hellittely. Samalla kun pennut kiipeilevät sylissä, meille kerrotaan siperianhuskyista. Niiden kerrotaan olevan erittäin sitkeitä ja kylmänkestäviä otuksia kuten arvatakin saattaa. Kennelin omistaja kyselee meiltä fiiliksiä pennuista, kun rodunesittely on pidetty. Pennut ovat kuulemma myös varattavissa enkä voi väittää, etteikö mielessäni käy nopeasti idea koiran ottamisesta. Olenhan minä sitä harkinnut jo pidemmän aikaa, mutta miksi ihmeessä ottaisin koiran mukaani Kanadasta? Jos jonkin näistä ottaisin, olisi se tämä vaaleanruskea narttupentu. Sen ruskeat silmät sulattivat sydämeni ihan ensisilmäyksellä ja pentu kiehnäsi vieressäni koko ajan. Muutama osallistuja kirjoittaa nimensä varauslistaan, mutta minä jään miettimään asiaa vielä, kun lähdemme ulos valmistautumaan valjakkoajoon.

En voi uskoa, kuinka kovaa koirat valjakkona pääsevät. Vesi vain valuu silmistä, kun pääsen seisomaan jalaksille ja reen kyydissä pitää kaivautua vilttiin aika tiukasti. Hymyilen aika leveästi, kun palaamme kennelin pihaan kierrokseltamme. Olen myös päättänyt käydä tekemässä varauksen ruskeasta tyttöpennusta. Sen perusteella, mitä meille rodun esittelyssä kerrottiin, voisin kuvitella huskyn sopivan arkeeni aivan hyvin - saisinpa ainakin seuraa maastolenkeille jostain, joka jaksaa juosta. Kennelin omistaja naurahtaa, kun palaan sisälle lumisena ja vähän hengästyneenä. Kirjoitan nimeni paperiin ja käyn vielä katsomassa pentuja. Siellä se on, koira josta en tiennyt muutama tunti sitten vielä mitään.