20.09.2022 Kouluvarsojen laatuarvostelu, KV-I
Kesän suomenhevosvarsat, Karkki, Karneoli ja Pepe, pääsivät näyttäytymään syyskuussa Kouluvarsojen laatuarvostelussa. Kaikki kolme esitettiin neljävuotiaiden luokassa, ja päivä oli kaikkien osalta onnistunut. Karneoli palkittiin toisella palkinnolla, mikä ei haittaa ollenkaan tamman pisteitä katsellessa. Karneoli sai täydet pisteet sekä laukastaan että ratsastettavuudestaan, ja 4/5 pistettä käynnistään ja ravistaan. Hieno pikkutamma!
Rakenne: 7, Laukka: 5, Ravi: 4, Käynti: 4, Ratsastettavuus: 5, Lisäpisteet: 6, Suku: 4 = Yhteensä: 35p.

31.08.2022 Estevarsojen laatuarvostelu, EV-I
Karneoli oli yksi neljästä nuoresta, jotka matkustivat käymään Estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa elokuussa. Karneoli palkittiin hienosti ykköspalkinnolla, mihin ollaan tietysti hyvin tyytyväisiä! Yleinen käytös ja askellajien esittäminen eivät tänään oikein sujuneet, mutta irtohypys meni nappiin ja siitä Karneoli sai täydet pisteet.
9 + 10 + 1 + 5 + 1 + 9 = 35p.

31.08.2022 Kantakirjaus, KTK-II
P-suunta: 19 + 19 + 18 + 19 = 75p.

20.08.2022 Suomenhevosvarsojen arviointi, SV-II
Tallin suomenhevosnuorikot lastattiin hevosautoon ja vietiin käymään Suomenratsujen varsa-arviointiin, jossa minulla on ollut tapana käyttää nuoret näytillä. Karneoli osallistui neljävuotiaiden hevosten luokkaan, ja palkittiin kakkospalkinnolla päivän päätteeksi. Tamma sai rakennepisteiksi 6,4 ja sen käytös rakennearvostelussa sai 6 pistettä. Karneolin suku sai täyden kympin, sillä sen vanhemmat ovat tehneet hienot kilpaurat. Helppo B -tasoinen ratsastusohjelma ei mennyt Karneolin osalta kauhean hyvin, ja ruunikko sijoittui toiseksiviimeiseksi tuloksella 38,571 %. Mutta hei, ei me oltu edes viimeisiä! Kouluohjelmasta saatiin 5 pistettä ja arviointiosuudesta 7,2 pistettä, ilmeisesti tuomarit huomasivat että nyt ei ollut ponilla kaikki ihan hyvin vaikka yritystä olikin. Yleinen käytös ja luonne pisteytettiin lopuksi, ja niistä pottiin tuli vielä 8,25 + 16 pistettä. Lopullinen saldo oli siis 58,85, mikä tarkoitti toista palkintoa. Tänään Karneoli ei ollut parhaimmillaan, mutta tästä on suunta vain ylöspäin!

05.06.2022 Ensitapaaminen, kirjoittanut omistaja
Varhain sunnuntaiaamuna aloitettu matka päättyi kahdentoista maissa, kun käänsin autoni Kaihovaaran hevostilan pihaan ja sammutin moottorin. Olin saanut lähteä reissuun yksin, sillä suurin osa talliporukasta oli tänään viettämässä vapaapäivää eikä muita ollut inspiroinut viiden tunnin ajomatka hevosia katsomaan. Keli oli kuitenkin kaunis ja minä halusin nähdä tulevan hevoseni mahdollisimman pian.
Julia Kaihovaara tuli tallista ulos juuri kun nousin autosta ja heilautin naiselle kättä tervehdykseksi. Kaivoin autosta vielä konvehtirasian, jonka olin tuonut tuliaisiksi kotoa, ja annoin sen Julialle ensitöikseni. Sitten vaihdoimme vähän kuulumisia ja sitten lähdimme kävelemään talliin. Olimme käyneet Kaihovaarassa aiemmin vain kisareissuilla, joten oli mukavaa päästä näkemään tiluksia hieman tarkemmin. Julia esitteli paikkoja innoissaan ja kuuntelin mielenkiinnolla, mutta lopulta minun oli pakko keskeyttää ja pyytää, josko voisimme suunnata laitumia kohti. Julia naurahti ja totesi, että oli halunnut vähän kiusata minua pitkällä esittelytuokiollaan, koska tiesi, mitä olin tänne oikeasti tullut katsomaan. Lähdimmekin siis seuraavaksi katsomaan tammalaidunta ja kesän ensimmäistä varsaa.

Pari tammaa tuli portille vastaan, kun astuimme aidan sisäpuolelle. Pienhevoskokoista ruunikkoa ja tämän varsaa ei kuitenkaan näkynyt missään, joten jatkoimme matkaa järvenrantaa kohti. Tamma ja varsa sekä muutama muu tamma löytyivätkin ihan läheltä laitumen perimmäistä nurkkaa, jossa ne rouskuttivat heinää tyytyväisinä. "No, siinä se nyt on", Julia tokaisi ja ojensi kättään läsipäiselle varsalle, joka tuli meitä vastaan laitumelle tallautuneella polulla. Vaikka olin nähnyt elämässäni varmasti useita satoja varsoja, sai oma hevonen aina herkistymään. Julian haisteltuaan varsa tuli minun luokseni ja työnsi päänsä rapsutettavaksi. Edes emän hörähdys ei saanut varsaa perääntymään. "Emmä kestä, täähän on upea", sain viimein sanotuksi Julialle, joka rapsutteli muita hevosia. "Nyt se vaikuttaa ihan hyvältä, mutta saa nähdä mitä siitä tulee. Kalla on, öh, vähän hankala tapaus, mutta emänä ihan loistava", Julia kertoi ja jatkoi: "Onko sulla sille nimeä mielessä?" "Kalmakarnevaalia oon pyöritellyt, se tuntuu hyvältä suussa ja yhdistäisi kivasti vanhempien nimet" vastasin ja kyhnytin varsaa niskasta sen minkä ehdin. "No toivottavasti nimi ei ole enne" Julia hymähti ja naurahdin vähän hermostuneesti. Sitä en ollut tullutkaan ajatelleeksi. Varsalle pitäisi ehdottomasti keksi joku kaunis kutsumanimi, jotta tasapaino säilyisi.

Vietimme laitumella aikaa hevosia rapsutellen ja välillä varsan telmimistä seuraten. Varsan emä Kalla joutui välillä komentamaan tiukasti, jotta varsa palasi lähelle. Kun varsa oli tarpeeksi riekkunut, se horjahti kumoon heinikkoon ja nukahti siihen paikkaan. Päätimme jättää hevoset rauhaan ja lähdimme takaisin tallille. Olin koko ajan pyöritellyt päässäni sopivaa lempinimeä ja lopulta siinä kävellessä ja polun reunan kiviä katsellessa mieleeni tuli sana karneoli. Se kuulosti hyvältä sekä minun että Julian mielestä, ja niin Kalmakarnevaali tunnettaisiin tästä lähtien Karneolina. Tallipihaan palatessamme päätimme vielä juoda kahvit, ennen kuin minä lähtisin jatkamaan matkaani tätiäni moikkaamaan. Vielä tällä kertaa en voinut ottaa varsaa mukaani, mutta viimeistään muutaman kuukauden päästä tulisin takaisin trailerin kanssa ja Karneoli lähtisi kanssani etelään kasvamaan. Julia lupasi onneksi lähettää paljon kuvia, joita tulisin myös tuputtamaan kotona tallilaisille ihan kyllästymiseen saakka. (459 sanaa)