Tallipäiväkirja

Kalla CUP Gaala

"Oliver, vähän hitaammin! Nää korkkarit ei oikein oo mun kengät", tuhahdin avecikseni lähteneelle miehelle, kun kompastelin Villa Atsalean portaissa Oliverin käsipuolessa. Minulla oli kerrankin päällä jotain muuta kuin ratsastusvaatteet, sillä olimme pyhittäneet tämän illan juhlimiselle Kalla CUPin päätösgaalassa. Tummanvihreä iltapukuni oli valmistunut virallisesti vasta tällä viikolla ja Oliverin taskuliinan sekä rusetin tilaus oli mennyt aika viimetinkaan. Täällä me kuitenkin olimme, valmiina istumaan gaalaillallispöytään. Jos siis vain selviäisin korkojeni kanssa ruokasaliin asti.

Valitsin alkuruoaksi mustajuurikeittoa ja talon leipää. Annos tarjoiltiin sopivan valkoviinin kanssa ja maistui äärettömän hyvältä. Oliverin valkosipulietanat näyttivät minusta vähän ällöttäviltä, mutta mies kehui niitä suhteettoman paljon. Välissä keskustelimme pöytäseurueemme kanssa ja välissä kuuntelimme puheita. Ilta eteni mukavalla tahdilla pääruoasta (tattirisottoa, erittäin hyvää) jälkiruoaksi tarjoiltuun crème brûléeseen. Viinilasi pysyi täytenä, kuten viinipaketin esitteessä oli luvattu Pöydässämme istui ihmisiä, joiden kanssa olimme kilpailleet niin Kalla CUPissa kuin muuallakin, ja oli kiinnostavaa päästä keskustelemaan muutenkin kuin tsemppejä toivotellen.

Illallisen jälkeen pääsimme nauttimaan gaalatunnelmasta oikein kunnolla, kun rankingeissa sijoittuneita alettiin palkita. Ensin palkittiin normaalirankingin parhaat ja sitten siirryttiin PRO-rankingien pariin. Kukaan Mangoviasta ei ollut osallistunut kenttäratsastuksen PRO-luokkiin, ja kaduin sitä hieman. Keväällä ensimmäisiin osakilpailuihin minulla ei ollut sopivaa hevosta niin osallistuminen sitten jäi kokonaan. Esteratsastuksen osalta pääsimme jännittämään Oliverin mahdollista sijoittumista. Vaikka yksi osakilpailu oli jäänyt meiltä väliin, mies oli päässyt ihan hyvin sijoitusten makuun. Valitettavasti se ei riittänyt tällä kertaa sijoille asti ja Oliver tuntui hieman pettyvän tästä. Pettymys näkyi lähinnä siinä, että kun esterankingin voittaja julistettiin eikä se ollut hän, mies kumosi miltei täyden lasin viiniä kurkusta alas parilla kulauksella ja laski lasin pöytään kolauksen saattelemana.

Viimeisenä oli vuorossa kouluratsastuksen PRO-rankingin, jossa olin itse ollut mukana. Minultakin oli jäänyt yksi osakilpailu väliin, mutta olin ratsujeni kanssa kerännyt ihan mukavasti ruusukkeita sekä napannut kesän osakilpailun parhaan kouluratsukon tittelin Maxin kanssa. Palkintojenjako aloitettiin käänteisessä järjestyksessä ja kun yhdenneksitoista rankingissa kivunnut Pietari Linna kuulutettiin lavalle, olin jo aika varma, että jäin palkinnotta. Taputin innostuneesti, kun Linna sai palkintonsa ja seuraava, kymmennenneksi sijoittunut ilmoitettiin. Olin keskittynyt lavan tapahtumiin, etten kuullut kaiuttimista kuuluvaa ääntä kovin hyvin. Yhtäkkiä minua alettiin töniä ja Oliver heilutti kättään pöydän toiselta puolelta. "Ala mennä, sun vuoro", mies kehotti. Nousin ylös ja lähdin lavalle vähän huojuvin askelin. Korkkarit ja viini eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä, ainakaan minulle. Sain lavalla graniittisen hevosenpääpokaalin, ähisin kiitokseni mikkiin ja poistuin takaisin paikalle. Istuin tuoliini äärimmäisen typertynyt ilme kasvoillani. "Öö, mitä hittoa" oli ainut lausahdus joka pääsi suustani.

Kun olin toennut tyrmistyksestäni ja palkintogaala alkoi olla ohi, aloin kaivata viinilasiani. Sitä ei kuitenkaan ollut enää missään. Muistelin, että lähtiessäni lavalle se oli ollut miltei täynnä, joten minun oli hankalaa uskoa Oliverin väitettä siitä, että tarjoilija olisi vienyt sen pois, kun emme olleet huomanneet. Vilkuilin vaivihkaa ympärilleni, mutta en nähnyt missään ylimääräistä lasia. Lasini jalassa oli ollut tummansinistä, kiharrettua lahjanarua, mutta en nähnyt sellaista missään lähipöydillä. Sain pyynnöstä uuden lasin täynnä valkkaria, mutta kadonneen lasin mysteeri mietitytti hieman liikaa. Pian oli kuitenkin aika siirtyä pois virallisesta gaalaohjelmasta ja aloittaa vapaampi osuus gaalaillasta, joten viimeistään gin tonicin tilattuani uusikin viinilasi unohtui jonnekin - nyt oli aika bilettää.